Hae tästä blogista

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Turun Kauppatorin kaivaukset 2018

Tutustuimme tänään 20.7.2018 Turun Kauppatorin kaivauksiin. Kauppatorin alle rakennetaan Toriparkki, ja sitä ennen koko alue on tutkittava arkeologisesti. Kyse on niin sanotuista pelastuskaivauksista. Kaivauksista vastaa Muuritutkimus Oy, ja ne jatkuvat vuoden 2018 jouluun saakka. Kaivausalueelle yleisö ei pääse tähän tietoon toiste, mutta tietoa kaivauksista on tarjolla torin laidalla olevaan konttiin perustetussa infopisteessä, joka on arkipäivisin auki klo 9-14 - ainakin toistaiseksi.

Vaikka toiselle puolelle jokea nykyisen Tuomiokirkon seutuville asutus ilmaantui jo 1200-luvulla, Kauppatorin alueella on ollut asutusta ehkä vasta 1600-luvulta asti. Siksi kaivauksissa ei oleteta löytyvän tätä vanhempaa aineistoa. Tutustumiskierrospäivänä yleisölle esiteltiin esimerkiksi runsaasti eläinten luita (niitä on löytynyt käytännössä jokaisesta pihapiiristä), runsaasti punasavi- ym. keramiikkaa ja erityisesti liitupiippuja, joista oli löytynyt mm. kokonainen kätkö käyttämättömiä piippuja erään tontin nurkalta. Alueella oli vierailupäivänä näkyvissä kellarin lattiatasoja, portaiden jäännöksiä, rakennusten paalutuksia ja arinaperustoja, tuohella ympäröityjä hirsisalvoskaivoja, kivijalkoja, katu- ja pihatasoja sekä niihin tehtyjä sadevesiojia.

Alla kuvasatoa - saat kuvan suuremmaksi tuplaklikkaamalla kuvaa:


Osa talojen puurakenteista on säilynyt yllättävän hyvin hapettomassa savimaassa.

Yleisöopastusta varten paikalle oli rakennettu tilapäinen kulkuväylä.


Todennäköisen varastorakennuksen kivijalkaa. Takana oikealla on nähtävissä sisään johtaneet rappuset.


Osittain esiin kaivettu kaivo, johon on kerätty sadevettä.
Paikalta oli tähän mennessä löydetty neljä hirsistä salvottua sadevesikaivoa.


Taloon kuuluneen yksityispihan kivetystä.

Muuritutukimuksen arkeologi kertoo kaivauksista yleisölle entisellä Torikadulla - 1700-luvun kartassa merkitty Torigatan.

Kuvassa hahmottuu kaivausalueen nykyinen laajuus.

Talon kivijalkaa. Talon edessä näkyvän pihakivetyksen reunassa on sadevesikouru.

Arinarakennetta eli puuparruja, joilla on estetty rakennuksen vajoaminen savimaahan.

Paikalla oli ollut vuoden 1820 tienoilla rakennettu kivi- ja tiilirakenteinen talo, joka oli selvinnyt Turun palosta. Muut rakennukset ympäriltä olivat palaneet.


 Kokonaan tutkittu hirsisalvoskaivo, joka on kaivausten jälkeen täytetty. Salvoksen ulkopuolella erottuu tiivistämiseen ja veden puhtaana pitämiseen käytettyjä tuohilevyjä.


Kaivaussyvyys vaihteli metrin ja puolen metrin välillä.

Raportoivat Tanja ja Jussi

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kevätretki Länsi-Uusimaalle 12.5.2018

Länsi-Uusimaa tai tarkemmin Siuntion ja Lohjan seutu oli suuntana Sarsa ry:n
tämänvuotisella kevätretkellä. Tutustuimme lauantaina 12.5.2018 ensimmäiseksi
rauhoittavaan Viitahaan uhrilehtoon Hämeenlinnassa, jossa on Aarrehaudan
kanneksikin mainittu kuppikivi. Vaikka kuppikivi sijoittuu lähes voimalaitosalueelle
(kuppikiveen viitataan myös Imatran Voiman kuppikivenä), niin lehdon tunnelma
on seesteinen. Viitahaan voi kuvitella olleen uhrilehto.
Katisten kartanon entisillä
mailla kukkivat valkovuokot.

 
 

 Kiveen on kiinnitetty ilmoitus muinaisjäännöksestä.



Käväisimme myös viereisessä Vanajan keskiaikaisessa kirkossa. Kirkon päädyssä
on harvemmin nähty, hienosti säilynyt tiilestä muurattu ulkoinen saarnastuoli ja
kaunis alttarikaappi. Onneksi teimme retkisuunnitelmaan kuulumattoman kierron
Vanajan kirkossa,
kirkko oli mainio “löytö”.
 
 

Vanajan kirkon ulkosaarnastuoli erottuu hyvin tiiliverhouksen ansiosta.

 
Seuraava kohde oli Sjundbyn linna Siuntiossa, joka on kohteiden aatelia! Sjundbyn kartanon
mailta on löydetty 1800-luvulla kivikautisia esineitä, mikä viittaisi erittäin pitkään asutushistoriaan.
Sjundbyn harmaakivisestä linnasta voi ilman liioittelua sanoa, että se huokuu historiaa.
Oppaana meillä oli Berndt Gottberg. Linnan hämärä eteisaula muistuttaa menneisyydestä
linnaa hallinneiden sukujen - mm. Hästesko, Tott, Sparre - aatelisvaakunoiden kautta.
Sjundbyn kookas, viileä kellari kiehtoo mielikuvitusta, vaikka todisteita kellarin epäkellarimaisesta
käytöstä ei ole. Toisessa kerroksessa kuljemme huoneissa, joissa kuulemme tarinoita,
historiaa Porkkalan venäläismiehityksestä ja sen tuhoista linnalle, hehkuvan persikkaisessa
Adlercreutz-salissa ja herkässä Kaarina Maununtyttären kamarissa. Kartano on ollut
vuodesta 1698 lähtien Adlercreutzien sukutila. Mainio opastus antoi pohdittavaksi vähintäänkin
yhden kysymyksen: onko seinällä riippuvassa Thomas Adlercreutzin muotokuvassa näköisyyttä
Aleksis Kiven muotokuvaan verrattaessa?

 
  

 Sjundbyn linna kohoaa komeana joen törmällä.


Maastokohteina olivat Krejansbergetin pronssikautinen röykkiökalmisto Siuntiossa ja
Ekebergan rautakautinen kalmisto. Krejansberget kohoaa korkealle ja näkymät ovat
hienot Kyrkån laaksoon. Lämpö helli matkalaisia, joten hiki tuli kivutessa Krejansbergetille.
Kalmisto ei jättänyt kylmäksi, fyysisesti tai henkisesti. Suitian kartanon läheisyydessä
olevasta Ekebergan kalmistosta oli suora näkymä Krejansbergetiin. Missä vesi on
lainehtinut pronssi- ja r
autakaudella, sitä voi arvailla mielikuvissaan.
 
  

 Näkymä Krejansbergetiltä laaksoon.


Viimeinen kohde oli Lohjan Pyhän Laurin kirkko. Lohjan kirkko kilpailee Hattulan Pyhän Ristin
kirkon kanssa värikkäimmän ja tarinallisimman kirkon paikasta. Kolmilaivainen kirkko kohoaa
jylhästi ylöspäin tähti- ja ristiholvien kannattelemana. Kirkon paanukatto on huiman korkea,
ja vaikuttava näky. Äskettäin tervattu paanukatto antoi myös tuoksuvia elämyksiä. Kirkko luo
tunnelman aikahypystä keskiaikaan.

 
  

Retkeläiset palaavat Lohjan kirkolta tyytyväisinä bussille.


Kiitos kaikille osallistujille, järjestäjille ja Eero Siljanderille aina kiinnostavista kohdeopastuksista! 

Raportoi Marjo 

perjantai 11. toukokuuta 2018

Kirkkokaria katsastamassa

Köyliönjärven pohjoispuolella lähellä itärantaa sijaitsee pieni saari (https://goo.gl/maps/swrwK1D4ZPz), joka liittyy Köyliön keskiaikaiseen kirkolliseen perinteeseen. Perimätiedon mukaan Kirkkokarin tienoilla, Köyliönjärven jäällä, talonpoika Lalli sai piispa Henrikin kiinni ja onnistui surmaamaan hänet vuonna 1156. 

Kirkkokarin nykyinen laajuus on noin 40 x 40 metriä ja se kohoaa vedenpinnasta enimmillään noin metrin verran. Keskiajalla Kirkkokari oli huomattavasti pienempi, sillä Köyliönjärven vedenpintaa laskettiin 1800-luvun alussa perkaamalla Köyliönjokea ja edelleen 1938-40 sillä seurauksella, että vedenpinta järvessä laski noin metrin verran.



Arkeologisissa tutkimuksissa 1900-luvun alussa Kirkkokarilta löydettiin pienen puurakennuksen jäännös. Perimätiedon ja muutamien kirjallisten lähteiden mukaan jäännösten on arveltu olleen Pyhän Henrikin kappelin jäännökset. Nykyisten arkeologisten tietojen pohjalta kappelin perustaminen lienee tapahtunut 1400-luvun alkupuolella. Varhaisin kirjallinen tieto Kirkkokarista on vuodelta 1422.

Kirkkokarille pääsee seuraamalla Pyhän Henrikintieltä lähteviä viitoituksia (pyhän Henrikin muistomerkki). Auto on jätettävä P-paikalle ja jatkettavaa matkaa jalkapatikassa
. Tieltä viitoitus ohjaa maatalon pihaan, josta opastus ohjaa edelleen kohti Köyliönjärven rantaa. Kävelyä Köyliönjärven rantaan, Kirkonniemeen, kertyy kaikkiaan noin 500-metriä.






Kirkonniemessä, Kirkkokaria vastapäätä, sijaitsee Kirkkokarille matkaavien käyttöön tarkoitettu soutuvene.


Kirkonniemi näkyy alla olevassa kuvassa vastarannalla, sillä kuva on otettu Kirkkokarin laiturin kohdalta.




Soutumatkaa kertyy noin 200-metriä.


Soutuveneen käyttö on maksutonta, mutta on suotavaa maksaa pieni kolehti Kirkkokarilla sijaitsevaan lippaaseen. Lahjoitetut rahat käytetään veneen ylläpitoon.



Itse Kirkkokarilla on Pyhän Henrikin muistomerkki ja sitä reunustava kiviladelma, joka on myöhemmin koottu muistuttamaan keskiaikaisen kirkkorakennuksen paikasta.



Kirkkokari on historiallisesti mielenkiintoinen paikka, joka muistuttaa kirkon aktiivisesta poliittisesta toiminnasta keskiajalla. Opastaulun mukaan Kirkkokarin rakennushanke on hyvinkin voinut liittyä laajaan Turun hiippakunnan johdon ja paikallis-seurakuntien poliittiseen ohjelmaan, jonka tarkoituksena on ollut Henrik-pyhimyksen aseman ja arvostuksen kohottaminen sekä palvonnan lisääminen. Kirkkokarilla sijaitseva kappelista luotiin alkupiste (Statio) pyhiinvaellukselle, joka jatkui aina Nousiaisten kirkolle saakka.

Wikipedian mukaan Kirkkokari oli Pyhän Henrikin tienä tunnetun pyhiinvaellusreitin alkuperäinen lähtöpaikka, josta suunnattiin kohti piispa Henrikin hautapaikkaa Nousiaisten kirkkoa. Myöhemmin reitiksi vakiintui Turun tuomiokirkosta Kokemäellä sijaitsevaan Pyhän Henrikin saarnahuoneeseen johtava kulkureittien yhdistelmä, joka kulki myös Kirkkokarin kautta.

Raportoi Jussi

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Vanajaveden kierros 15.4.2018


Sarsa tutustui sunnuntaina 15.4.2018 Vanajaveden ympäristöön. Osallistujia retkeen 
oli 16 aikuista ja kaksi lasta. Lähdimme matkaan Voipaalan kartanon kahvilasta, joka 
on Rapolan linnavuoren kupeessa. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Sääksmäen 
kirkon luona oleva kuppikivi. 

Sääksmäen kuppikivi. Kuppikivelle oli uhrattu 10 sentin kolikko.

Sääksmäen kirkolta lähdimme ajelemaan Huittulan kautta katsomaan Ritvalan 
vainioita tai oikeammin Ritvalan Raittinristiä. Eveliina Heinonen kertoi meille Ritvalan
helkajuhla-perinteestä. Matkalla Ritvalaan ohitimme Huittulassa olevan Kiiliän ja 
Ritvalan Toppolanmäen kalmistot.

Matka jatkui Mälkiäisten Illaankivelle tai Näkkäkivelle, joka on kookas siirtolohkare. 
Lohkareen päällä on 16 kuppia. Retkeläisistä osa uskaltautui lohkareen päälle ja 
kyllä kuulemma sieltä lehtikatteen alta löytyi myös kuppeja. Mälkiäinen sijaitsee 
vanhan Tyrvännön, nykyisen Hattulan puolella. 

Mälkiäisten Illaankivi.

Mälkiäisten Illaankiven jälkeinen kohde oli Haukilan kartano. Metallinetsijäryhmä löysi 
viikinkiaikaisen miekan kartanon mailta vuonna 2016 Ylen Menneisyyden metsästäjät
 -ohjelman yhteydessä. Miekkaa oli esitelty myös Pirkanmaan alta -seminaarissa
lauantaina 14.4. Tanja Ranta kertoi Haukilassa arkeologien kaivauslöydöistä ja
tutkimustuloksista Ulla Moilasen esitelmän pohjalta. 

Tarinointia Haukilan polttokalmiston juurella

Haukilasta siirryimme Retulansaareen. Retulansaaren Myllymäellä söimme eväitä ja 
Eero Siljander Päijät-Hämeen tutkimusseurasta kertoi Retulansaaresta, joka on vaikut-
tavan laaja muinaisjäännösalue. Saarella on kolmattasataa kiven- ja maansekaista 
kumparetta, joista suurin osa on rautakautisia röykkiöitä, 13-14 kuppikiveä, mahdollinen
polttokenttäkalmisto sekä kaksi mahdollista rakennusjäännöstä. Aurinko paistoi, eikä
tunnelma olisi voinut olla mahtavampi!

Eero Siljander Retulansaaren Myllymäellä

Seuraava kohde oli Tyrvännön kivinen sakasti Lepaalla. Ensimmäisen kirkon uskotaan 
nousseen Lepaan mäelle jo 1200-luvulla. Kansan suussa kulki väittämä, että Lepaan 
kirkko oli maan vanhimpia, yhtä vanha kuin Hämeen linna ja Hattulan kirkko. Vaikuttaa 
siltä, että Tyrväntö on liitetty kappelina Hattulan seurakuntaan 1330-luvulla, kun on
koottu yhteen voimia nykyisen Hattulan Pyhän ristin tiilikirkon rakentamiseksi. Lepaan
opiston pihapiirin reunamilla sijaitsee nykyään harmaakivinen, pieni sakaristo, joka on
ilmeisesti 1400-luvun jälkipuoliskolta tai 1500-luvun alusta. Sakaristoon on liittynyt
puinen kirkkohuone. Kivisakaristoon liittynyt puukirkko purettiin mahdollisesti kesällä
1799. Kivisen sakastin vieressä on komea mamsellimylly. 

Lepaan mamsellimylly

Lepaalta kuljimme katsomaan Lahdentaan Kirkkovalkaman miekanhiontakiveä, ja 
seuraavaksi tutustuimme Suotaalan Anttilan miekanhiontakiveen. Eli jopa kaksi erittäin 
harvinaista kohdetta oli matkallamme. Suotaalassa kohteena oli lisäksi Antialanniemen
rautakautiset röykkiöt ja ns. kivinen tie, jonka käyttötarkoitus on epäselvä. Löysimme 
Antialanniemen kivisen tien maanomistajan Kimmo Mattilan opastuksella.  

Keskustelua muinaismuistoalueen maisemanhoidosta. Kuvassa Kimmo Mattila.


Päivän viimeinen kohde oli Jutikkala. Jutikkalan kartanon lähes pihapiirissä sijaitsee 
useita kalmistoalueita. Näyttävin niistä on Kokkomäki, pihasta näkyvän pellon laidassa
oli noin 40 x 17 metrin kumpare, jonka päällä on hautauksia kansainvaellusajan poltto-
haudoista viikinkiajan ruumishautoihin.

Jutikkalan Kokkomäen kalmistoalue.

Raportoi retkiväki, joka palasi kotiin väsyneenä, posket isosta aurinkoannoksesta
punoittaen mutta ah niin tyytyväisenä.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Kuvia Roomasta

Tässä kuvasatoa Rooman kohteista pikapyrähdykseltä kaupunkiin joulukuun lopussa 2017. Vinkkinä mainittakoon, että varasimme kaikkiin kohteisiin netin kautta liput etukäteen. Tämä oli varsin hyvä ratkaisu, sillä jonot kohteisiin olivat massiiviset. Turvatarkastuksiin oli silti pakko jonottaa, mutta homma sujui silti nopeammin. Kohteiksi valikoituivat Vatikaanin museo ja Pietarinkirkko, Pantheon, Colosseum, Forum Romanum ja Galleria Borghese.


Pietarinkirkko. Tällä paikalla sijaitsi aiemmin keisari Neron rakennuttama sirkus ja pakanallinen hautausmaa. 

Roomalainen hautakivi Vatikaanin museossa. 
 
Laokoon ryhmä, roomalaisaikainen veistos.
Veistos kuvaa roomalaisen runoilija Vergiliuksen runossa kuvatun tapahtuman, jossa merihirviöt kuristavat troijalaisen papin Laokoon ja hänen poikansa hengiltä.


Lattiamosaiikki. Lattialatta on tuotu kokonaisena Vatikaanin museoon.


Näkymä Fori Imperiali -tieltä kohti Forum Romanumia.
 
Arkeologian harrastajat tutkivat kohdetta.

 


Pantheon rakennettiin vuosien 120 - 124 aikana. Aikaisemmin paikalla sijaitsi vuonna 27 eaa. rakennettu temppeli.

Pantheonin ainoa valonlähde on 9-metrinen aukko kupolin keskellä. Kupoli on rakennettu roomalaisesta betonista.
Vuoteen 500 mennessä oli kaikki pakanalliset temppelit suljettiin, jolloin myös Pantheon muutettiin kristilliseksi kirkoksi.

Arkkitehdin yllättävä ratkaisu. Rakennus "kiertää" taidokkaasti vanhan kaupunginosan XVII muurin.



 Colosseum - tai mitä siitä on jäljellä.


Colosseumin sisärakenteita.

Katsomot.

 


Konstantinuksen riemukaari. Kaari on rakennettu vuoden 315 tienoilla.


Via Sacra.



Muinaisen Rooman ydinaluetta - Forum Romanum.


Alue oli aiemmin suota, mutta se kuivattiin mm. rakentamalla viemärijärjestelmä Cloaca Maxima.


Alueella sijaitsivat merkittävät temppelit mm. Antoninuksen ja Faustinan, Castorin ja Polluxin, Romuluksen, Saturnuksen, Vestan sekä Venuksen ja Rooman temppelit. Lisäksi siellä oli myös hallinnollisia rakennuksia kuten Rooman valtionarkisto Tabularium. Forum Romanumin vieressä sijaitsevalle Palatium-kukkulalle oli rakennettu useita keisarillisia rakennuksia.
 Raportoi JR.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Hiidenmaa parissa päivässä

Hiidenmaalla on niukasti arkeologisia kohteita verrattuna esimerkiksi Saarenmaahan. Tämän vuoksi jopa intomielinen arkeologian harrastaja voi hyvin mielin rentoutua ja levätä Hiidenmaalla ilman pakkotahtista kohteiden kiertämistä. Jotain mielenkiintoista tarttuu kuitenkin matkailijan kameraan, kun saaren kiertää ilman ennakkosuunnitelmia ja bongailee nähtävyyksiä ns. luonnonmenetelmällä.


Kärdla

Hiidenmaan ainoasta kaupungista löytyy satunnaiselle matkailijalle hotellitason majoitusta. Muu majoitus Hiidenmaalla on lähinnä puhkemaja- & leirintäaluetyyppistä. Kärdla tarjoaa myös mukavia ravintoloita ja kahviloita, erityisesti tässä voi mainita mainion Wabrik-ravintolan.

Pikaiselle Hiidenmaan matkalle sopii hyvin piipahdus Hiidenmaan museossa, joka sijaitsee osoitteessa Vabrikuväljak 8. Museo esittelee kotiseutuhenkisesti Hiidenmaan historiaa painopisteen ollessa 1900-luvun tapahtumissa. Mukavana yksityiskohtana on yhdessä huoneessa esitetty 50-luvun koululuokka. Koulunkäynnin haasteet ovat olleet hyvin käytännönläheisiä myös silloin.


Kõpu

Kõpussa Mägipen kylässä on seissyt majakka jo vuodesta 1519 (tai 1540). Majakka toimi aluksi vain päivisin ohjaten Hansa-liiton kauppa-aluksia Hiidenmaan matalikkojen ohitse.

Majakkaa on sittemmin korotettu, ja nykyisin sinne voi kivuta ihastelemaan huipulta avautuvaa maisemaa.







Kõpun lähellä Ülendissa piti kartan mukaan olla sekä pronssikautinen asuinpaikka että rautakautinen kalmisto, mutta etsinnöistä huolimatta paikka jäi löytymättä. Ülendistä löytyi kuitenkin hiisi eli lehmus, joka on Viron tunnetuin uhripuu. Kirjallisten lähteiden mukaan Ülendi on Hiidenmaan vanhinta asuinaluetta, arkeologiset tutkimukset vuodelta 1994 osoittivat, että seudulla on asuttu (tilapäisesti) jo 7800 vuotta sitten.



Käina

Käinan kirkonrauniot ovat aivan Käinan keskustassa. Kirkko on rakennettu Saarenmaan-Läänenmaan piispan Johannes II Orgaksen toimesta vuosien 1492-1515 aikana. Samalla paikalla on sijainnut puukirkko ilmeisesti jo 1200-luvulla.




Pühalepa

Hiidenmaan vanhin toiminnassa oleva kirkko löytyy Pühalepan kunnasta. Pyhälle Laurentiukselle pyhitetty kirkko on rakennettu Saksalaisen ritarikunnan hallinnoimalle alueelle jo vuosien 1261-1265 aikana. Liivinmaan sodissa 1500-luvulla kirkko tuhottiin täysin, mutta 1600-luvulla se toimi taas luterilaisen seurakunnan käytössä kunnostettuna. Kirkko on kuitenkin remontoitu niin "moderniksi", ettemme viitsineet ottaa siitä edes kuvaa.
Pühalepasta löytyy myös suurista kivistä koottu röykkiö (tarinoiden mukaan svealaisen kuninkaan Ingvarin hauta), joka ei kuitenkaan kirjallisten lähteiden mukaan ole arkeologinen kohde, vaan se on koottu historiallisella ajalla.

Mantereella sen sijaan kävimme tutustumassa 1200-luvulta peräisin olevaan Ridalan kirkkoon, joka oli säilyttänyt paljon alkuperäisiä piirteitään. Kirkko ei ollut avoinna, joten sitä piti ihastella ulkoa käsin. Alla näytteeksi pari kuvaa siitä.




Raportoi JR.