Rebalan haudat ja museo

Toinen Viron-matkan helppo kohde sijaitsi Tallinna-Narva-maantien varrella. Henkilöautolla sinne hurauttaa Tallinnasta melko nopeasti, jos ei jää ihastelemaan muita nähtävyyksiä, kuten me.

Virossa arkeologiset ja historialliset nähtävyydet on merkitty selkeästi ruskeapohjaisilla tienviitoilla ja niitä kuvaavilla symboleilla. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun etsii nimenomaan Rebalan kivihautoja ja museota. Ensimmäinen, vasemmalle osoittava, Rebala-viitta vei varsinaiseen taajamaan. Ehdimme jo harmitella, että ajoimmeko ohi, kun vastaan tuli toinen, oikeaan osoittava Rebala-viitta, joka on oikeanvärinen.

Lyhyen rampin jälkeen kaarsimme sorapintaiselle parkkipaikalle. Aivan sen ja vilkkaasti liikennöidyn tien välissä sijaitseva kalmisto on peräisin pronssikauden loppuvaiheista 600–700-luvuilta eaa. Ison napin näköisiä pyöreitä kivilatomuksia on näkyvissä useita. Osassa näkyy selvästi keskellä oleva kiviarkku, osassa arkku on peitetty laakeilla kivillä. Näkyvissä olevat latomukset eivät ole alkuperäisellä paikallaan mutta silti vaikuttava näky. Ne löydettiin viereistä tietä rakennettaessa ja päätettiin siirtää sellaisenaan muutaman kymmenen metrin päähän. Oppaan mukaan kalmistoalue todennäköisesti jatkuu tien toisella puolella, mutta sitä ei ole koskaan kaivettu esiin.

Rebalan pikkuinen museo on ilmeisesti ollut sokkeloisuudestaan, ulkoasustaan ja jyrkistä portaistaan päätellen aiemmin omakotitalo. Pääsymaksu museoon oli vain euron, opastuksista täytyy pulittaa parikymmentä euroa. Saimme kyllä sillä eurollakin henkilökohtaista opastusta museon oppaalta, joka puhui kohtalaisesti suomea. Museo on todella pieni, mutta hämmästyttävästi siellä oli esillä aitoja haudoista löydettyjä esineitä, kuten eräs erikoinen nappi, jota vastaava on löydetty vain Tanskasta.

Museossa oli myös esillä Rebalan aluetta esittävä kartta, jossa näkyi, miten paljon alueella oli ollut pronssikautista asutusta ja muuta esihistoriallista toimintaa.

Tallinnasta Narvaan

Teimme huhtikuussa 2014 kolmen päivän autoreissun Länsi- ja Itä-Vironmaalle. Matkan aikana käytiin läpi oppaista bongattuja arkeologisia ja historiallisen ajan kohteita. Tässä vinkkejä onnistuneelle Virumaan reissulle.

Matka varattiin netin kautta jo kuukautta aikaisemmin – merimatkan hinta oli 176 € sisältäen autopaikan ja kahden henkilön piletit. Hotelli päätettiin ottaa Rakverestä, joka sijaitsee kätevästi Tallinnan ja Narvan puolivälissä. Hotelliksi valikoitui Villa Theresa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.

Matka suuntautui Tallinnan reisisadamasta 1400-luvulta peräisin olevaan Piritan luostariin. Koska meillä oli auto, lähdimme ajelemaan rannikkoa pitkin itään (ensin Narvaa kohti ja sitten Pirita-opasteiden mukaan), kunnes luostarin kirkon päätykolmio ilmestyi tien oikealle puolelle. Luostariin pääsee kyllä busseillakin (34A, 1A ja 8) Tallinnan keskustasta noin viidessätoista minuutissa.

Matkan varrella vasemmalla avautuu kaunis merinäköala, ja tien molemmin puolin on muutama mahtipontinen muistomerkki. Laululavastakin voi nähdä vilauksen. Edessä vasemmalla tien ja rannan välissä siintää neuvostobetoniarkkitehtuuria edustava ja olympialaisia varten rakennettu entinen Sport-hotelli, josta on remontoitu kylpylähotelli. Kylpylän sijaan rakennuksessa tulee enemmänkin mieleen porraspyramidi tai mausoleumi.

Maksutomia parkkipaikkoja oli mukavasti tarjolla aivan luostarin raunioiden vieressä. Alue on aidattu, ja sisääntuloportin oikealta puolelta saa lippuja ja matkamuistoja. Aikuisten lippu maksoi 2 euroa, ja siihen oli kuvattu luostarirakennusten pohjapiirros. Suomenkielinen esite oli euron. Myyjä puhui jokusen sanan suomea.

Alue ei ole kovin iso. Rauniot koostuvat kirkosta, josta on jäljellä seinät, ja muiden rakennusten kivijaloista ja seinien katkelmista. Kirkon takana virtaa Pirita-joki. Suurimman osan alueesta on esteetöntä, ja alueella on myös vessat.

Piritasta emme palanneet takaisin keskustaan, vaan puikkelehdimme pikkuteiden ja useiden asuinalueiden kautta isolle Narvan tielle kohti Rebalan kivihautoja.