Läpikulkumatkalla Lahdessa - katso nämä kohteet

Usein satunnaisen kesämatkailijan tie kulkee Lahden kautta. Tällöin voi piipahtaa kahdessa helposti saavutettavassa kohteessa: radanrakentajien hautausmaalla ja vuoden 1918 Lahden taistelupaikalla. Aloitetaan vinkkaus vanhemmasta kohteesta eli Pietarin radan rakentajien hautausmaasta.

Nälkäradan rakentajien hautausmaa Lahdessa

Pietarin radan suunnittelu aloitettiin jo 1850-luvulla, mutta sen rakentaminen alkoi vasta suurten nälkävuosien aikana 1867. Radan rakentaminen aloitettiin samanaikaisesti Riihimäeltä kohti Lahtea ja Pietarista kohti Viipuria. Radan rakentamisen eräs tavoite oli tarjota työtä ja toimeentuloa työtä vailla oleville ihmisille Suomessa puhjenneen nälänhädän aikana. Pietarin rataa kutsutaankin usein nälkäradaksi.

Radan varrelle saapui valtava määrä nälän ajamia ja kerjuulla olleita ihmisiä työn toivossa. Usein väki saapui perheineen. Rakentajat majoittuivat tilapäisasuntoihin hyvin ahtaasti. Puutetta oli kaikesta: ruuasta, hygieniasta ja terveydenhuollon palveluista. Väestön joukossa alkoi puhjeta kulkutauteja, kuten lavantautia. Taudit levisivät ahtaasti majoittuneiden ihmisten joukossa nopeasti ja kuolleisuus alkoi nousta. Joidenkin arvioiden mukaan pahimmillaan yhden vuoden aikana radan rakentajista menehtyi noin 20 %. Työmailta taudit levisivät myös radanvarren paikkakuntien väestöön. Esimerkiksi Wikipedian mukaan Hollolan noin 7 000 asukkaasta kuoli yksistään vuonna 1868 yli tuhat ihmistä. Tämä johti siihen, että ulkopaikkakuntalaisten hautaaminen estettiin Hollolan seurakunnan hautausmaahan, ja Lahtihan kuului Hollolaan vuoteen 1905 asti. Ulkopaikkakuntalaiset haudattiinkin omaan hautausmaahansa radan varrelle, ja hautaus toimitettiin joukkohautauksena.

Lahden radanrakentajien hautausmaa sijaitsee harjulla Lahti–Nastola-maantien ja valtatie 12:n risteyksen lähellä. Hautausmaahan on haudattu vuosina 1867 ja 1868 menehtyneitä radanrakentajia. Siellä lepää arvioiden mukaan noin 300 vainajaa. Se on vain yksi useista radanrakentajien joukkohaudoista.

Radan ensimmäinen valmistunut osuus oli Riihimäki–Lahti, joka avattiin 1. marraskuuta 1869. Rataa sanotaan joskus myös luuradaksi, sillä rakentajista kuoli niin suuri osa.

Hautausmaalle on opastus valtatie 12:lta, ja paikan löytää myös helposti, kun kirjoittaa Google Maps -palveluun "Radanrakentajien hautausmaa". Auto on jätettävä harjun rinteessä olevalle pysäköintialueelle, sillä kulku hautausmaalle on suljettu puomilla. Kävelymatkaa ylämäkeen on soratietä noin 200 metriä, ja hautausmaa sijaitsee harjun aivan laella metsän keskellä. Se on ympäröity ratakiskoista tehdyllä aidalla.

Aluetta kiertää ratakiskosta tehty aita

Muistopaasi

Hautausmaan ainoa hautakivi

Vuoden 1918 taistelupaikat Salpausselän harjulla

Kun taistelu Tampereesta oli käyty, punaiset olivat menettäneet vahvimman pohjoisen tukialueensa. Tappion jälkeen punaiset joukot perheineen pyrkivät vetäytymään kohti itää ja etelää. Keskeinen reitti kulki Lahden läpi Riihimäki–Pietari radan ja maanteiden kautta.

Turvatakseen Lahden strategisesti tärkeän alueen punakaartin Lahden rykmentti miehitti kaikki Lahden keskustaa ympäröineet korkeat harjualueet ja kaivoi puolustusasemat niiden eteläisille rinteille. Näistä asemista punakaartilaiset tulittivat etelän suunnasta hyökänneitä saksalaisia 19.4.1918. Saksalaiset asettuivat vastakkaisille kukkuloille mm. Renkomäelle. Taistelut olivat ankaria ja osapuolten asemia tulitettiin mm. tykistöllä ja konekivääreillä.

Taisteluiden jälkeen punaiset joutuivat vetäytymään keskeisiltä kukkuloilta ja Lahden keskustasta kaupungin ulkopuolisille harjuille. Saksalaisia kaatui Lahden valtauksessa kuusi ja haavoittui 30, mutta punaisten tappioista ei ole tarkkaa tietoa. Harjuasemien taisteluiden jälkeen punaiset yrittivät vallata Lahden keskustan useasti, mutta saksalaiset onnistuivat torjumaan hyökkäykset. Saksalaisten vastahyökkäys ratkaisi lopullisesti Lahden hallinnan ja punaiset joutuivat antautumaan 1. toukokuuta. 

Saksalaisten ja punakaartin taistelukaivantoja on nähtävissä Lahtea ympäröivillä harjukukkuloilla. Helpoimmin voi tutustua saksalaisten rakentamiin taistelukaivantoihin. Punaiset saivat harjun valloitettua väliaikaisesti 29.4.1918, mutta saksalaiset valtasivat sen pian takaisin. Taistelukaivantojen luo pääsee, kun kääntyy Lahden halki kulkevalta valtatie 12:lta Kärpäsenmäen juurella olevista liikennevaloista kohti hyppyrimäkiä Suurmäenkadulle (valtatie 12:n ja Kärpäsenkadun risteyksessä olevan Hesburgerin kulmalta). Autolle on tilaa ylämäen jälkeen vasemmalla sijaitsevan Kamppailuareenan pysäköintialueella Suurmäenkatu 4:ssä. Pysäköintialueelta lähtee kohti itää harjun laelle ulkoilureitti (valitse se, joka sijaitsee keskellä harjua), älä siis jatka Suurmäenkatua. Ensimmäinen taisteluhauta on rinteessä heti muutaman kymmenen metrin päästä vasemmalla. Taistelualueelle on sijoitettu infotauluja, joissa kerrotaan tapahtumien kulusta. Taisteluhaudat kiertävät harjun lakea, jonne on sijoitettu myös muinaisjäännöksestä kertovia kylttejä.

Lahden kaupunginmuseon arkeologi Hannu Takala, joka on suorittanut alueella arkeologisia kaivauksia, on tehnyt tapahtumista julkaisun Taistelu Lahdesta 1918 .

Taistelukaivannot erottuvat vielä selkeästi

Alueella on useita opasteita ja tauluja, joissa kerrotaan taisteluiden taustoista ja kulusta

Maastossa erottuvat juoksuhaudat ja tykkien asemat selvästi.

Vieressä on Lahden kisanäyttämö hyppyreineen

Raportoi JUTA Inc.

Turun Kauppatorin kaivaukset 2018

Tutustuimme tänään 20.7.2018 Turun Kauppatorin kaivauksiin. Kauppatorin alle rakennetaan Toriparkki, ja sitä ennen koko alue on tutkittava arkeologisesti. Kyse on niin sanotuista pelastuskaivauksista. Kaivauksista vastaa Muuritutkimus Oy, ja ne jatkuvat vuoden 2018 jouluun saakka. Kaivausalueelle yleisö ei pääse tähän tietoon toiste, mutta tietoa kaivauksista on tarjolla torin laidalla olevaan konttiin perustetussa infopisteessä, joka on arkipäivisin auki klo 9-14 - ainakin toistaiseksi.

Vaikka toiselle puolelle jokea nykyisen Tuomiokirkon seutuville asutus ilmaantui jo 1200-luvulla, Kauppatorin alueella on ollut asutusta ehkä vasta 1600-luvulta asti. Siksi kaivauksissa ei oleteta löytyvän tätä vanhempaa aineistoa. Tutustumiskierrospäivänä yleisölle esiteltiin esimerkiksi runsaasti eläinten luita (niitä on löytynyt käytännössä jokaisesta pihapiiristä), runsaasti punasavi- ym. keramiikkaa ja erityisesti liitupiippuja, joista oli löytynyt mm. kokonainen kätkö käyttämättömiä piippuja erään tontin nurkalta. Alueella oli vierailupäivänä näkyvissä kellarin lattiatasoja, portaiden jäännöksiä, rakennusten paalutuksia ja arinaperustoja, tuohella ympäröityjä hirsisalvoskaivoja, kivijalkoja, katu- ja pihatasoja sekä niihin tehtyjä sadevesiojia.

Alla kuvasatoa - saat kuvan suuremmaksi tuplaklikkaamalla kuvaa:

Osa talojen puurakenteista on säilynyt yllättävän hyvin hapettomassa savimaassa.

Yleisöopastusta varten paikalle oli rakennettu tilapäinen kulkuväylä.

Todennäköisen varastorakennuksen kivijalkaa. Takana oikealla on nähtävissä sisään johtaneet rappuset.

Osittain esiin kaivettu kaivo, johon on kerätty sadevettä.
Paikalta oli tähän mennessä löydetty neljä hirsistä salvottua sadevesikaivoa.

Taloon kuuluneen yksityispihan kivetystä.

Muuritutukimuksen arkeologi kertoo kaivauksista yleisölle entisellä Torikadulla - 1700-luvun kartassa merkitty Torigatan.

Kuvassa hahmottuu kaivausalueen nykyinen laajuus.

Talon kivijalkaa. Talon edessä näkyvän pihakivetyksen reunassa on sadevesikouru.

Arinarakennetta eli puuparruja, joilla on estetty rakennuksen vajoaminen savimaahan.

Paikalla oli ollut vuoden 1820 tienoilla rakennettu kivi- ja tiilirakenteinen talo, joka oli selvinnyt Turun palosta. Muut rakennukset ympäriltä olivat palaneet.

 Kokonaan tutkittu hirsisalvoskaivo, joka on kaivausten jälkeen täytetty. Salvoksen ulkopuolella erottuu tiivistämiseen ja veden puhtaana pitämiseen käytettyjä tuohilevyjä.

Kaivaussyvyys vaihteli metrin ja puolen metrin välillä.

Raportoivat Tanja ja Jussi