Raaseporin linna - täydellinen taukopaikka

Snappertunassa sijaitseva Raaseporin linna ja sen pihamaa on täydellinen taukopaikka Länsi-Uudellamaalla matkailevalle arkeologian harrastajalle. Linnan löytää helpoimmin, kun laittaa navigaattorin osoitteeksi Raaseporin Linnantie 110. 

Raaseporin linna on rakennettu kallion päälle ja on ollut meren ympäröimä.

Raaseporin linna on rakennettu 1300-luvun lopulla, mutta alkuperäisiä keskiaikaisia rakenteita linnassa on jäljellä enää hyvin vähän. Linnaa on restauroitu ja konservoitu ahkerasti - linnan korjaus aloitettiin jo 1800-luvun lopulla silloisten ihanteiden mukaisesti. 

Linnan sisäpiha.

Linna rakennettiin aikoinaan kauppapaikaksi Tallinnan rinnalle, ja se toimi Länsi-Uudenmaan hallinnollisena keskuksena. Linnan toiminta oli aktiivisimmillaan 1470- ja 1480 -luvuilla ja toiminta hiipui 1500-luvun puolen välin jälkeen Helsingin kaupungin perustamisen jälkeen.

Linnan ympärillä, meren pohjassa on ollut paalutuksia, 

jotka ovat estäneet laivojen pääsyn ei toivotuista suunnista. Osa paalutuksesta on edelleen nähtävillä.

Raaseporin linna sijaitsi aikoinaan saaressa, sillä merenpinta oli tuolloin kaksi metriä nykyistä korkeammalla. Linnaa kiersi puinen paaluvarustus, jolla pyrittiin vaikeuttamaan vieraiden laivojen suoraa pääsyä linnalle. Paaluja on edelleen nähtävillä mm. nurmikentällä ja linnaan johtavalla kävelytiellä.

Linnan sisätila.
Kuvassa näkyvä ikkuna-aukko paljastaa linnanmuurin paksuuden.

Linna muodostuu päälinnasta ja kolmesta esilinnasta. Päälinnassa on myös porttitorni, johon pääsee kulkemaan kuvassa näkyvän portaikon kautta. Linna toimi aikoinaan kuninkaan linnana ja oli tärkeä hallinnollinen keskus Turun ja Viipurin linnojen ohella. Ruotsin kuningas Karl Knutsson Bonde asutti linnaa hoveineen vuosina 1465 - 1467. Tanskalaiset valloittivat linnan 1521, mutta kahden vuoden jälkeen Kustaa Vaasan kannattajat saivat vallattua linnan takaisin. Taistelujen jälkeen linna oli varsin huonossa kunnossa. Linna kunnostettiin, ja se toimi kunnostuksen jälkeen voutikunnan keskuksena päällikkönään linnanvouti. Linnan toimintaa ajettiin alas 1540-luvulla. Syinä olivat mm. Helsingin kaupungin perustaminen ja maan kohoaminen. Lopullisesti toiminta päättyi huonokuntoisessa linnassa 1500-luvun lopussa.

Linnassa ja sen lähellä on tehty runsaasti arkeologisia inventointeja ja kaivauksia. Viimeisin arkeologinen tarkastelu oli 2019 keväällä, jolloin linnan sisäänkäynnin edustalla, Raaseporijoen toisella puolella Slottsmalmenin pellolla toteutettiin pintapoiminta. Samalla alueella on aiemmin järjestetty yleisökaivauksia. Pintapoiminnassa löytyi mm. panssarinuolenkärki ja hevosenkengän kappaleita. Lisäksi havaittiin rakennuksista peräisin olevia löytöjä, kuten tiiltä ja laastia, jotka oletettavasti ovat kuuluneet linnaa edeltäviin tai linnan aikaisiin erillisiin rakennuksiin. Kyseessä voi olla esim. linnoitus, esilinna tai tarkastuspiste linnaan saapuvien matkalaisten ja tavaroiden tarkastamiseksi.

Linnan pihapiirissä on muutamia pöytiä ja penkkejä, joissa voi toteuttaa vaikka pienimuotoisen piknikin. On huomattava, että Linna ja sen alue on muinaismuistoaluetta, jossa on mm. tulenteko kielletty.

Raportoi Jussi.

Kevätretki Sysmään

Sarsalaiset retkeilivät Itä-Hämeeseen 25.-26.5.2019. Retken aikana tutustuttiin lukuisiin kuppikiviin, kulttuurimaisemiin ja ihasteltiin Päijänteen länsipuolella sijaitsevia kalliomaalauksia.

Lauantai

Retki pyörähti käyntiin Tampereen keskustorilta Matrocksin Ellin toimiessa kuljettajana. Matkalaisia oli mukana tällä kertaa 14 henkilöä.

Ensimmäisenä Sysmän kohteena oli Nuoramoisten rautakautisessa asutuskeskittymässä sijaitsevan Nordenlundin kartanon kuppikivet Karjahaka1, Koskuenmäki2. Kartanon alueella on myös useita muita kuppikiviä sekä kivikautisia asuinpaikkoja, kuten Nordenlundinranta 3.

Nordenlundissa kuppikiveä ihmetteleviä sarsalaisia kummasteli aamiaistaan nauttiva karjalauma.

Kun uteliaat ammuut lähestyivät retkeilijöitä, oli aika siirtyä kuppikiven päälle ja tarkastella kuppeja arkeologisin menetelmin ja hieman lähempää.

Seuraavaksi siirryttiin Hartolan puolelle Kalholle, missä matkalaisia odotti moniperiodinen muinaisjäännöskokonaisuus Nuuttilanmäki. Nuuttilanmäen lisäksi katsastettiin Kuukerin kuppikallio ja Kuukerinpelto.

Alueiden välittömässä läheisyydessä sijaitseva Itä-Hämeen museo oli seuraava kohde. Museo sijaitsee entisessä Koskipään kartanossa. Museon historiasta ja kartanosta kertoili rennon asiantuntevasti museonjohtaja Vesa Järvinen.

Kevätretkien odotetuin osuus on usein lounas. Tällä kertaa lounastaminen tapahtui Ekon entisen kartanon kivinavetassa, joka oli tosin remontoitu varsin tyylikkääksi Linna-hotellin ravintolaksi.  Lounaaksi Linna-hotellin väki oli valmistanut meitä varten lohikeittoa, karjalanpaistia sekä lasagnea.

Lounaan jälkeen lähdettiin kohti Sysmän keskustaa ja matkalla tehtiin pysähdys Valittulaan, missä Joutsjärven rannalla sysmäläinen metallinetsijä  Kalle Lappinen kertoi edessä siintävistä Aittosaaresta ja Selkäsaaresta ja niistä tekemistään löydöistä. Kalle ystävällisesti toimi muutenkin viikonlopun aikana paikallisoppaana ja kertoi kohteista lisätietoja. 

Seuraavana kohteena oli Sysmän Pyhän Olavin kirkko, jossa oppaana toimi Anneli Ukkonen. Anneli kertoili mm. kirkon arkeologisista kaivauksista, jotka olivat paljastaneet mm. kuppikallion kirkon seinän vierestä. Kirkko oli aikoinaan perustettu pakanallisen uhripaikan päälle.

Kirkon läheisyydessä on useita rautakautisia kohteita, joita Kalle meille valotti.

Koska aikataulu salli ja retkeilijöillä riitti intoa, tutustuimme kirkon jälkeen Hovilan Nykullan rautakautiseen kalmistoon sekä Seppälän kuppikallioon, jonka vierestä löysimme arkeofyytin: pölkkyruohon (kuva alla).

Seuraavaksi olikin aika siirtyä majoitukseen eli Olavinrannan leirikeskukseen, joka sijaitsee noin 7 km:n päässä Sysmän keskustasta. Saunomisen ja moniäänisen yhteislaulun ohessa suunniteltiin myös Sarsan tulevia tapahtumia.

Sunnuntaina 

Aamiaisen jälkeen suuntasimme bussin nokan kohti Sysmän satamaa, jossa meitä odotti Jenni-Maria III. Laiva suuntasi kohti kivikautisia kalliomaalauksia (Pyhänpää ja Pyhävuori). Rantautuminen tapahtui kalliomaalausten vieressä ja hyvässä järjestyksessä ilman talviturkin kastamista. 

Kalliomaalaukset sijaitsivat lähekkäin, pystysuorassa kallioseinämässä noin 10 metrin korkeudella. Kalliomaalauksista kertoi asiantuntevasti Eero Siljander. Pyhänpään kalliomaalauksen oli löytänyt harrastaja Anna-Liisa Hakkarainen vuonna 2001 kalliotaideretken yhteydessä. Paikalla olleet arkeologit Timo Sepänmaa ja Pekka Kivikäs totesivat löydön aidoksi. Molempien kalliomaalausten paikat ovat louhikkoisen kallioseinämän pystysuorissa kalliopinnoissa.

Risteilyn jälkeen oli aika palata takaisin Tampereelle. Retki sujui leppoisan hyvätuulisesti Pulkkilanharjun maisemia ihastellen. Hymy oli kaikilla herkässä, vaikka sää ei meitä suosinutkaan. Kiitokset kaikille osallistujille!

Sastamalan kotiseuturetki - rautakautisia helmiä lännessä

Sarsan vuoden 2019 keväinen kotiseuturetki suuntasi länteen. Kiersimme kimppakyydeillä Sastamalaa ja Rautaveden sekä Kuloveden rantamia. Retkeläisiä oli mukana 13 henkeä.

Ensimmäinen kohde oli Siuron linnavuori, joka on Patria Aviation Oy:n hallinnassa, ja tästä syystä alueelle vaaditaan erillinen vierailulupa. Saimme näin ollen erittäin harvinaista herkkua.

Siuron linnavuorelta avautuu sininen näkymä Jokisjärvelle. Linnavuoren huippu kohoaa noin 60 metrin korkeuteen Jokisjärven rannasta. Oppaamme Heli kertoi Hjalmar Appelgrenin kaivauksista linnavuorella. Appelgren suoritti niitä 1880-luvun lopulla. Muinaislinnan muuria on nykyään jäljellä noin 130 metriä. Kokonaisuudessa muuri on ollut 165 metriä pitkä. Linnassa on ollut kaksi tai kolme sisääntuloporttia ja linnan muuri on yhä selkeästi näkyvissä. Huippu ei ole tasainen, irtolohkareita on rinteillä runsaasti ja komea kallio nousee huipulla kuin kirsikka kakun päällä. Linnavuorella on tehty tutkimuksia vuosina 1999 ja 2000. Vallin radiohiiliajoituksen mukaan rakennelma olisi rautakautinen ja aikaisintaan 400-luvulla rakennettu.

Sarsa kiittää Hannu Paavilaista Patria Aviation Oy:stä tästä erityisestä mahdollisuudesta tutustua Siuron linnavuoreen ja hienosta kirjamuistosta. Yhdistys sai Tuomas Hopun Moottoreiden jylyä Linnavuoressa: Lento - ja dieselmoottorikorjausta Nokialla 1947-2017 -teoksen lahjaksi vierailusta.

Kolonnan seuraava virallinen pysähdys oli Salmen kylänpaikka. Lämpö väreili viehättävän laaksomaisen näkymän yllä. Salmi antoi Suomi-Filmi-tuntemuksia.

Ensimmäinen maininta Salmen kylästä on vuodelta 1540. Kylä saattaa olla varhaiskeskiaikainen. Piikkilänjärven vastarannalla on ollut kivikautinen asuinpaikka.

Retken toisena linnavuorena oli Pentin linnavuori, joka on Adoptoi monumentti -kohde. Villi vyöhyke -yhdistys on adoptoinut linnavuoren vuonna 2016. Pentin linnavuori sijaitsee Kuloveden Kojolanselän itärannalla.

Arkeologi Hjalmar Appelgren suoritti linnavuorella kaivauksia vuonna 1886. Pentin linnavuori on ehkä ollut pakolinna ja käytössä 1220-luvulta noin 1300-luvun alkuun asti. Vallitukset ja portit ovat yhä nähtävissä. Varustuksista on myös jäljellä neljä asumusten jäänteinä pidettyä kivilatomusta.

Pentin linnavuoren lähistöltä on vuonna 2017 tehty Suomessa ainutlaatuinen solkilöytö. Suomen Metallinetsijät ry:n Pirkanmaan jaoston vetäjä Markus Kujanpää paikansi vuosilta 400-700 peräisin olevan pronssisen soljen linnavuoren lähialueelta. Linkki juttuun: https://bit.ly/2UH8Jri

Linnavuoren laelta on levollinen näkymä

Vehmaanniemen valloittava rautakautinen kalmistoalue oli yksi retkikohteista. Vehmaanniemi on myös WWF:n hallussa oleva luonnonsuojelualue.

Rautaveden ympäröimällä niemellä on useita kiven- ja maansekaisia röykkiöitä sekä peltoraunioita. Alueella on luontopolku. Vehmaanniemeä värittivät muurahaiskeot, sinivuokot, valkovuokot, mukulaleikinit, käenrieskat, orvokit, maksaruohot ja rikot.

Hienoja olivat myös vanhat koivut ja muu hakamaiseman puusto. Lampaiden laiduntaminen on pitänyt pusikoitumisen kurissa Vehmaanniemessä. Suosittelemme tutustumaan tähän upeaan kulttuuriympäristökohteeseen!

Vehmaanniemessä

Vihattulan kylänpaikka tuotti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miksi kylänpaikka on autioitunut 1700-luvun jälkeen? Kyppi.fi -verkkopalvelun mukaan vielä 1560-luvulla kylään on kuulunut yhdeksän taloa.

Nyt paikalla on katajan valloittama keto, jossa on useita kiviraunioita ja rakennusten pohjia. Muutama meistä retkeilijöistä huomautti, että paikasta tuli Retulansaari mieleen.

Päivän viimeinen kohde oli Karkun Palviala, josta voitaneen sanoa, että se on rautakautinen aarreaitta. Rautatien molemmin puolin on useita hauta- ja asuinpaikkoja. Yksi kohteista on nimeltään Tulonen, joka on runsaslöytöinen viikinkiajan polttokenttäkalmisto. Kohteesta on löydetty esimerkiksi keihäänkärkiä, pronssisolkia, lasihelmiä, spiraalisormus, pronssirannerenkaita, rautanauloja, saviastianpalasia, veitsiä ja kirveitä. Löytöluettelot ovat pitkiä. Luetteloihin voi tutustua Muinaiskalupäiväkirjan avulla. Verkkopalvelu on käytettävissä www.kyppi.fi -osoitteessa.

Kiitos oppaalle, järjestäjille ja kanssamatkaajille upeasta kotiseuturetkestä!