Sarsa ry:n jäsenet eli arkeologiasta innostuneet pirkanmaalaiset kotimaassa ja maailmalla: missä kävin, mitä näin, kannattiko?
Hae tästä blogista
maanantai 27. lokakuuta 2014
Rakvere ja Kunda
Matka jatkui Rebalasta kohti Rakverea, joka sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Tallinnasta itään, suurin piirtein Tallinnan ja Narvan puolessa välissä. Tie Rakvereen jatkui hyväkuntoisena moottoritienä Haljalaan saakka, jonka jälkeen tie muuttui kaksikaistaiseksi maantieksi.
Rakvere on Viron viidenneksi suurin kaupunki, josta on Suomenlahden rannikolle matkaa noin parikymmentä kilometriä. Kaupungin suurin nähtävyys on linnamäellä (Vallimägi) sijaitseva keskiaikainen linnoitus ja suurikokoinen alkuhärkää, Tarvasta, esittävä patsas.
Olimme varanneet hotelli Villa Theresan Rakveren keskustan laitamalta noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä historiallisesta keskustasta. Hotelli osoittautui siistiksi ja varsin rauhalliseksi yöpymispaikaksi, jonka ravintolapalveluita emme tällä reissulla testanneet. Rakveren keskustasta löytyi muutama varsin kelvollinen ja kohtuuhintainen ravintola. Esimerkiksi ravintola "Slaavi Köök - 12 kuud" osoitteessa Lai tänav 11 tarjoili erinomaista venäläistä ruokaa hinnalla, johon satunnainen Tallinnan kävijä harvemmin törmää.
Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme auton kohti Vallimägeä ja keskiaikaista linnaa. Linna rakennettiin 1200-luvun alkupuolella, ja se räjäytettiin puolalaisten ja lopullisesti ruotsalaisten toimesta 1500-luvun alkupuolella. Itse linna oli kohtalaisessa kunnossa, sillä vain ylin kerros oli täydellisesti tuhoutunut. Valitettavasti linnasta oli kuitenkin tehty kaupallinen tuote, jonka itseisarvona oli linnassa ja linnapihalla järjestetyt erilaiset kaupalliset tapahtumat, kuten jousiammunta ja myyjäiset.
Emme viihtyneet linnassa kovin pitkään, vaan jatkoimme matkaa kohti Kundaa. Tavoitteena oli löytää Kundan läheisyydessä sijaitseva Lammasmägi, jossa on sijainnut kivikautinen asuinpaikka. Paikka on aiemmin ollut saari. Alue löydettiin sattumalta 1800-luvun lopulla, kun Kundan sementtitehdas etsi kalkkikiveä sementin raaka-aineeksi. Joidenkin lähteiden mukaan Lammasmäeltä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa yli 25 000 luusta valmistettua esinettä. Kun myöhemmin muista paikoista löytyi vastaavia mesoliittisen kivikauden luuesineitä, niin nekin laskettiin suurimman löytöpaikan mukaan Kundan kulttuuriin kuuluvaksi.
Kundan keskustasta oli opasteita Lammasmäelle, mutta me suunnistimme paikalle Lammasmäen puhkekeskuksen eli lomakeskuksen opasteiden mukaan jo ennen Kundan keskustaa. Mäki sijaitsi aivan puhkekeskuksen läheisyydessä tien toisella puolella. Paikalla oli opaste, mutta tekstistä ei juuri saanut enää selvää.
Itse Kundan taajama oli kirjaimellisesti harmaa sementtipölystä johtuen. Jos mielenkiintoa riittää, voi tutustua Kundan sementtitehtaan museoon, joka on perustettu 1960-luvulla. Me emme kuitenkaan jääneet pyörimään Kundan tehtaan piippujen lomaan, vaan sen sijaan katsastimme lähellä sijainneen Viru-Nigulan keskiaikaisen kivikirkon. Viru-Nigulan Püha Nikolausen kirkko valmistui 1200-luvulla, ja se on Virumaan vanhin säilynyt kirkko.
Raportoi Jussi
perjantai 12. syyskuuta 2014
Rebalan haudat ja museo
Toinen Viron-matkan helppo kohde sijaitsi Tallinna-Narva-maantien varrella. Henkilöautolla sinne hurauttaa Tallinnasta melko nopeasti, jos ei jää ihastelemaan muita nähtävyyksiä, kuten me.
Virossa arkeologiset ja historialliset nähtävyydet on merkitty selkeästi ruskeapohjaisilla tienviitoilla ja niitä kuvaavilla symboleilla. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun etsii nimenomaan Rebalan kivihautoja ja museota. Ensimmäinen, vasemmalle osoittava, Rebala-viitta vei varsinaiseen taajamaan. Ehdimme jo harmitella, että ajoimmeko ohi, kun vastaan tuli toinen, oikeaan osoittava Rebala-viitta, joka on oikeanvärinen.
Lyhyen rampin jälkeen kaarsimme sorapintaiselle parkkipaikalle. Aivan sen ja vilkkaasti liikennöidyn tien välissä sijaitseva kalmisto on peräisin pronssikauden loppuvaiheista 600–700-luvuilta eaa. Ison napin näköisiä pyöreitä kivilatomuksia on näkyvissä useita. Osassa näkyy selvästi keskellä oleva kiviarkku, osassa arkku on peitetty laakeilla kivillä. Näkyvissä olevat latomukset eivät ole alkuperäisellä paikallaan mutta silti vaikuttava näky. Ne löydettiin viereistä tietä rakennettaessa ja päätettiin siirtää sellaisenaan muutaman kymmenen metrin päähän. Oppaan mukaan kalmistoalue todennäköisesti jatkuu tien toisella puolella, mutta sitä ei ole koskaan kaivettu esiin.
Rebalan pikkuinen museo on ilmeisesti ollut sokkeloisuudestaan, ulkoasustaan ja jyrkistä portaistaan päätellen aiemmin omakotitalo. Pääsymaksu museoon oli vain euron, opastuksista täytyy pulittaa parikymmentä euroa. Saimme kyllä sillä eurollakin henkilökohtaista opastusta museon oppaalta, joka puhui kohtalaisesti suomea. Museo on todella pieni, mutta hämmästyttävästi siellä oli esillä aitoja haudoista löydettyjä esineitä, kuten eräs erikoinen nappi, jota vastaava on löydetty vain Tanskasta.
Museossa oli myös esillä Rebalan aluetta esittävä kartta, jossa näkyi, miten paljon alueella oli ollut pronssikautista asutusta ja muuta esihistoriallista toimintaa.
Virossa arkeologiset ja historialliset nähtävyydet on merkitty selkeästi ruskeapohjaisilla tienviitoilla ja niitä kuvaavilla symboleilla. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun etsii nimenomaan Rebalan kivihautoja ja museota. Ensimmäinen, vasemmalle osoittava, Rebala-viitta vei varsinaiseen taajamaan. Ehdimme jo harmitella, että ajoimmeko ohi, kun vastaan tuli toinen, oikeaan osoittava Rebala-viitta, joka on oikeanvärinen.
Lyhyen rampin jälkeen kaarsimme sorapintaiselle parkkipaikalle. Aivan sen ja vilkkaasti liikennöidyn tien välissä sijaitseva kalmisto on peräisin pronssikauden loppuvaiheista 600–700-luvuilta eaa. Ison napin näköisiä pyöreitä kivilatomuksia on näkyvissä useita. Osassa näkyy selvästi keskellä oleva kiviarkku, osassa arkku on peitetty laakeilla kivillä. Näkyvissä olevat latomukset eivät ole alkuperäisellä paikallaan mutta silti vaikuttava näky. Ne löydettiin viereistä tietä rakennettaessa ja päätettiin siirtää sellaisenaan muutaman kymmenen metrin päähän. Oppaan mukaan kalmistoalue todennäköisesti jatkuu tien toisella puolella, mutta sitä ei ole koskaan kaivettu esiin.
Rebalan pikkuinen museo on ilmeisesti ollut sokkeloisuudestaan, ulkoasustaan ja jyrkistä portaistaan päätellen aiemmin omakotitalo. Pääsymaksu museoon oli vain euron, opastuksista täytyy pulittaa parikymmentä euroa. Saimme kyllä sillä eurollakin henkilökohtaista opastusta museon oppaalta, joka puhui kohtalaisesti suomea. Museo on todella pieni, mutta hämmästyttävästi siellä oli esillä aitoja haudoista löydettyjä esineitä, kuten eräs erikoinen nappi, jota vastaava on löydetty vain Tanskasta.
Museossa oli myös esillä Rebalan aluetta esittävä kartta, jossa näkyi, miten paljon alueella oli ollut pronssikautista asutusta ja muuta esihistoriallista toimintaa.
tiistai 12. elokuuta 2014
Tallinnasta Narvaan
Teimme huhtikuussa 2014 kolmen päivän autoreissun Länsi- ja Itä-Vironmaalle. Matkan aikana käytiin läpi oppaista bongattuja arkeologisia ja historiallisen ajan kohteita. Tässä vinkkejä onnistuneelle Virumaan reissulle.
Matka varattiin netin kautta jo kuukautta aikaisemmin – merimatkan hinta oli 176 € sisältäen autopaikan ja kahden henkilön piletit. Hotelli päätettiin ottaa Rakverestä, joka sijaitsee kätevästi Tallinnan ja Narvan puolivälissä. Hotelliksi valikoitui Villa Theresa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.
Matka suuntautui Tallinnan reisisadamasta 1400-luvulta peräisin olevaan Piritan luostariin. Koska meillä oli auto, lähdimme ajelemaan rannikkoa pitkin itään (ensin Narvaa kohti ja sitten Pirita-opasteiden mukaan), kunnes luostarin kirkon päätykolmio ilmestyi tien oikealle puolelle. Luostariin pääsee kyllä busseillakin (34A, 1A ja 8) Tallinnan keskustasta noin viidessätoista minuutissa.
Matkan varrella vasemmalla avautuu kaunis merinäköala, ja tien molemmin puolin on muutama mahtipontinen muistomerkki. Laululavastakin voi nähdä vilauksen. Edessä vasemmalla tien ja rannan välissä siintää neuvostobetoniarkkitehtuuria edustava ja olympialaisia varten rakennettu entinen Sport-hotelli, josta on remontoitu kylpylähotelli. Kylpylän sijaan rakennuksessa tulee enemmänkin mieleen porraspyramidi tai mausoleumi.
Maksutomia parkkipaikkoja oli mukavasti tarjolla aivan luostarin raunioiden vieressä. Alue on aidattu, ja sisääntuloportin oikealta puolelta saa lippuja ja matkamuistoja. Aikuisten lippu maksoi 2 euroa, ja siihen oli kuvattu luostarirakennusten pohjapiirros. Suomenkielinen esite oli euron. Myyjä puhui jokusen sanan suomea.
Alue ei ole kovin iso. Rauniot koostuvat kirkosta, josta on jäljellä seinät, ja muiden rakennusten kivijaloista ja seinien katkelmista. Kirkon takana virtaa Pirita-joki. Suurimman osan alueesta on esteetöntä, ja alueella on myös vessat.
Piritasta emme palanneet takaisin keskustaan, vaan puikkelehdimme pikkuteiden ja useiden asuinalueiden kautta isolle Narvan tielle kohti Rebalan kivihautoja.
Matka varattiin netin kautta jo kuukautta aikaisemmin – merimatkan hinta oli 176 € sisältäen autopaikan ja kahden henkilön piletit. Hotelli päätettiin ottaa Rakverestä, joka sijaitsee kätevästi Tallinnan ja Narvan puolivälissä. Hotelliksi valikoitui Villa Theresa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.
Matka suuntautui Tallinnan reisisadamasta 1400-luvulta peräisin olevaan Piritan luostariin. Koska meillä oli auto, lähdimme ajelemaan rannikkoa pitkin itään (ensin Narvaa kohti ja sitten Pirita-opasteiden mukaan), kunnes luostarin kirkon päätykolmio ilmestyi tien oikealle puolelle. Luostariin pääsee kyllä busseillakin (34A, 1A ja 8) Tallinnan keskustasta noin viidessätoista minuutissa.
Matkan varrella vasemmalla avautuu kaunis merinäköala, ja tien molemmin puolin on muutama mahtipontinen muistomerkki. Laululavastakin voi nähdä vilauksen. Edessä vasemmalla tien ja rannan välissä siintää neuvostobetoniarkkitehtuuria edustava ja olympialaisia varten rakennettu entinen Sport-hotelli, josta on remontoitu kylpylähotelli. Kylpylän sijaan rakennuksessa tulee enemmänkin mieleen porraspyramidi tai mausoleumi.
Maksutomia parkkipaikkoja oli mukavasti tarjolla aivan luostarin raunioiden vieressä. Alue on aidattu, ja sisääntuloportin oikealta puolelta saa lippuja ja matkamuistoja. Aikuisten lippu maksoi 2 euroa, ja siihen oli kuvattu luostarirakennusten pohjapiirros. Suomenkielinen esite oli euron. Myyjä puhui jokusen sanan suomea.
Alue ei ole kovin iso. Rauniot koostuvat kirkosta, josta on jäljellä seinät, ja muiden rakennusten kivijaloista ja seinien katkelmista. Kirkon takana virtaa Pirita-joki. Suurimman osan alueesta on esteetöntä, ja alueella on myös vessat.
Piritasta emme palanneet takaisin keskustaan, vaan puikkelehdimme pikkuteiden ja useiden asuinalueiden kautta isolle Narvan tielle kohti Rebalan kivihautoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)