Kevätretki Länsi-Uusimaalle 12.5.2018

Länsi-Uusimaa tai tarkemmin Siuntion ja Lohjan seutu oli suuntana Sarsa ry:n
tämänvuotisella kevätretkellä. Tutustuimme lauantaina 12.5.2018 ensimmäiseksi
rauhoittavaan Viitahaan uhrilehtoon Hämeenlinnassa, jossa on Aarrehaudan
kanneksikin mainittu kuppikivi. Vaikka kuppikivi sijoittuu lähes voimalaitosalueelle
(kuppikiveen viitataan myös Imatran Voiman kuppikivenä), niin lehdon tunnelma
on seesteinen. Viitahaan voi kuvitella olleen uhrilehto. Katisten kartanon entisillä
mailla kukkivat valkovuokot.
 
 

 Kiveen on kiinnitetty ilmoitus muinaisjäännöksestä.

Käväisimme myös viereisessä Vanajan keskiaikaisessa kirkossa. Kirkon päädyssä
on harvemmin nähty, hienosti säilynyt tiilestä muurattu ulkoinen saarnastuoli ja
kaunis alttarikaappi. Onneksi teimme retkisuunnitelmaan kuulumattoman kierron
Vanajan kirkossa, kirkko oli mainio “löytö”.
 
 

Vanajan kirkon ulkosaarnastuoli erottuu hyvin tiiliverhouksen ansiosta.

 

Seuraava kohde oli Sjundbyn linna Siuntiossa, joka on kohteiden aatelia! Sjundbyn kartanon
mailta on löydetty 1800-luvulla kivikautisia esineitä, mikä viittaisi erittäin pitkään asutushistoriaan.
Sjundbyn harmaakivisestä linnasta voi ilman liioittelua sanoa, että se huokuu historiaa.
Oppaana meillä oli Berndt Gottberg. Linnan hämärä eteisaula muistuttaa menneisyydestä
linnaa hallinneiden sukujen - mm. Hästesko, Tott, Sparre - aatelisvaakunoiden kautta.
Sjundbyn kookas, viileä kellari kiehtoo mielikuvitusta, vaikka todisteita kellarin epäkellarimaisesta
käytöstä ei ole. Toisessa kerroksessa kuljemme huoneissa, joissa kuulemme tarinoita,
historiaa Porkkalan venäläismiehityksestä ja sen tuhoista linnalle, hehkuvan persikkaisessa
Adlercreutz-salissa ja herkässä Kaarina Maununtyttären kamarissa. Kartano on ollut
vuodesta 1698 lähtien Adlercreutzien sukutila. Mainio opastus antoi pohdittavaksi vähintäänkin
yhden kysymyksen: onko seinällä riippuvassa Thomas Adlercreutzin muotokuvassa näköisyyttä
Aleksis Kiven muotokuvaan verrattaessa?
 
  

 Sjundbyn linna kohoaa komeana joen törmällä.

Maastokohteina olivat Krejansbergetin pronssikautinen röykkiökalmisto Siuntiossa ja
Ekebergan rautakautinen kalmisto. Krejansberget kohoaa korkealle ja näkymät ovat
hienot Kyrkån laaksoon. Lämpö helli matkalaisia, joten hiki tuli kivutessa Krejansbergetille.
Kalmisto ei jättänyt kylmäksi, fyysisesti tai henkisesti. Suitian kartanon läheisyydessä
olevasta Ekebergan kalmistosta oli suora näkymä Krejansbergetiin. Missä vesi on
lainehtinut pronssi- ja rautakaudella, sitä voi arvailla mielikuvissaan.
 
  

 Näkymä Krejansbergetiltä laaksoon.

Viimeinen kohde oli Lohjan Pyhän Laurin kirkko. Lohjan kirkko kilpailee Hattulan Pyhän Ristin
kirkon kanssa värikkäimmän ja tarinallisimman kirkon paikasta. Kolmilaivainen kirkko kohoaa
jylhästi ylöspäin tähti- ja ristiholvien kannattelemana. Kirkon paanukatto on huiman korkea,
ja vaikuttava näky. Äskettäin tervattu paanukatto antoi myös tuoksuvia elämyksiä. Kirkko luo
tunnelman aikahypystä keskiaikaan.
 
  

Retkeläiset palaavat Lohjan kirkolta tyytyväisinä bussille.

Kiitos kaikille osallistujille, järjestäjille ja Eero Siljanderille aina kiinnostavista kohdeopastuksista! 

Raportoi Marjo