Kevätretki Sysmään

Sarsalaiset retkeilivät Itä-Hämeeseen 25.-26.5.2019. Retken aikana tutustuttiin lukuisiin kuppikiviin, kulttuurimaisemiin ja ihasteltiin Päijänteen länsipuolella sijaitsevia kalliomaalauksia.

Lauantai

Retki pyörähti käyntiin Tampereen keskustorilta Matrocksin Ellin toimiessa kuljettajana. Matkalaisia oli mukana tällä kertaa 14 henkilöä.

Ensimmäisenä Sysmän kohteena oli Nuoramoisten rautakautisessa asutuskeskittymässä sijaitsevan Nordenlundin kartanon kuppikivet Karjahaka1, Koskuenmäki2. Kartanon alueella on myös useita muita kuppikiviä sekä kivikautisia asuinpaikkoja, kuten Nordenlundinranta 3.

Nordenlundissa kuppikiveä ihmetteleviä sarsalaisia kummasteli aamiaistaan nauttiva karjalauma.

Kun uteliaat ammuut lähestyivät retkeilijöitä, oli aika siirtyä kuppikiven päälle ja tarkastella kuppeja arkeologisin menetelmin ja hieman lähempää.

Seuraavaksi siirryttiin Hartolan puolelle Kalholle, missä matkalaisia odotti moniperiodinen muinaisjäännöskokonaisuus Nuuttilanmäki. Nuuttilanmäen lisäksi katsastettiin Kuukerin kuppikallio ja Kuukerinpelto.

Alueiden välittömässä läheisyydessä sijaitseva Itä-Hämeen museo oli seuraava kohde. Museo sijaitsee entisessä Koskipään kartanossa. Museon historiasta ja kartanosta kertoili rennon asiantuntevasti museonjohtaja Vesa Järvinen.

Kevätretkien odotetuin osuus on usein lounas. Tällä kertaa lounastaminen tapahtui Ekon entisen kartanon kivinavetassa, joka oli tosin remontoitu varsin tyylikkääksi Linna-hotellin ravintolaksi.  Lounaaksi Linna-hotellin väki oli valmistanut meitä varten lohikeittoa, karjalanpaistia sekä lasagnea.

Lounaan jälkeen lähdettiin kohti Sysmän keskustaa ja matkalla tehtiin pysähdys Valittulaan, missä Joutsjärven rannalla sysmäläinen metallinetsijä  Kalle Lappinen kertoi edessä siintävistä Aittosaaresta ja Selkäsaaresta ja niistä tekemistään löydöistä. Kalle ystävällisesti toimi muutenkin viikonlopun aikana paikallisoppaana ja kertoi kohteista lisätietoja. 

Seuraavana kohteena oli Sysmän Pyhän Olavin kirkko, jossa oppaana toimi Anneli Ukkonen. Anneli kertoili mm. kirkon arkeologisista kaivauksista, jotka olivat paljastaneet mm. kuppikallion kirkon seinän vierestä. Kirkko oli aikoinaan perustettu pakanallisen uhripaikan päälle.

Kirkon läheisyydessä on useita rautakautisia kohteita, joita Kalle meille valotti.

Koska aikataulu salli ja retkeilijöillä riitti intoa, tutustuimme kirkon jälkeen Hovilan Nykullan rautakautiseen kalmistoon sekä Seppälän kuppikallioon, jonka vierestä löysimme arkeofyytin: pölkkyruohon (kuva alla).

Seuraavaksi olikin aika siirtyä majoitukseen eli Olavinrannan leirikeskukseen, joka sijaitsee noin 7 km:n päässä Sysmän keskustasta. Saunomisen ja moniäänisen yhteislaulun ohessa suunniteltiin myös Sarsan tulevia tapahtumia.

Sunnuntaina 

Aamiaisen jälkeen suuntasimme bussin nokan kohti Sysmän satamaa, jossa meitä odotti Jenni-Maria III. Laiva suuntasi kohti kivikautisia kalliomaalauksia (Pyhänpää ja Pyhävuori). Rantautuminen tapahtui kalliomaalausten vieressä ja hyvässä järjestyksessä ilman talviturkin kastamista. 

Kalliomaalaukset sijaitsivat lähekkäin, pystysuorassa kallioseinämässä noin 10 metrin korkeudella. Kalliomaalauksista kertoi asiantuntevasti Eero Siljander. Pyhänpään kalliomaalauksen oli löytänyt harrastaja Anna-Liisa Hakkarainen vuonna 2001 kalliotaideretken yhteydessä. Paikalla olleet arkeologit Timo Sepänmaa ja Pekka Kivikäs totesivat löydön aidoksi. Molempien kalliomaalausten paikat ovat louhikkoisen kallioseinämän pystysuorissa kalliopinnoissa.

Risteilyn jälkeen oli aika palata takaisin Tampereelle. Retki sujui leppoisan hyvätuulisesti Pulkkilanharjun maisemia ihastellen. Hymy oli kaikilla herkässä, vaikka sää ei meitä suosinutkaan. Kiitokset kaikille osallistujille!

Kevätretki Länsi-Uusimaalle 12.5.2018

Länsi-Uusimaa tai tarkemmin Siuntion ja Lohjan seutu oli suuntana Sarsa ry:n
tämänvuotisella kevätretkellä. Tutustuimme lauantaina 12.5.2018 ensimmäiseksi
rauhoittavaan Viitahaan uhrilehtoon Hämeenlinnassa, jossa on Aarrehaudan
kanneksikin mainittu kuppikivi. Vaikka kuppikivi sijoittuu lähes voimalaitosalueelle
(kuppikiveen viitataan myös Imatran Voiman kuppikivenä), niin lehdon tunnelma
on seesteinen. Viitahaan voi kuvitella olleen uhrilehto. Katisten kartanon entisillä
mailla kukkivat valkovuokot.
 
 

 Kiveen on kiinnitetty ilmoitus muinaisjäännöksestä.

Käväisimme myös viereisessä Vanajan keskiaikaisessa kirkossa. Kirkon päädyssä
on harvemmin nähty, hienosti säilynyt tiilestä muurattu ulkoinen saarnastuoli ja
kaunis alttarikaappi. Onneksi teimme retkisuunnitelmaan kuulumattoman kierron
Vanajan kirkossa, kirkko oli mainio “löytö”.
 
 

Vanajan kirkon ulkosaarnastuoli erottuu hyvin tiiliverhouksen ansiosta.

 

Seuraava kohde oli Sjundbyn linna Siuntiossa, joka on kohteiden aatelia! Sjundbyn kartanon
mailta on löydetty 1800-luvulla kivikautisia esineitä, mikä viittaisi erittäin pitkään asutushistoriaan.
Sjundbyn harmaakivisestä linnasta voi ilman liioittelua sanoa, että se huokuu historiaa.
Oppaana meillä oli Berndt Gottberg. Linnan hämärä eteisaula muistuttaa menneisyydestä
linnaa hallinneiden sukujen - mm. Hästesko, Tott, Sparre - aatelisvaakunoiden kautta.
Sjundbyn kookas, viileä kellari kiehtoo mielikuvitusta, vaikka todisteita kellarin epäkellarimaisesta
käytöstä ei ole. Toisessa kerroksessa kuljemme huoneissa, joissa kuulemme tarinoita,
historiaa Porkkalan venäläismiehityksestä ja sen tuhoista linnalle, hehkuvan persikkaisessa
Adlercreutz-salissa ja herkässä Kaarina Maununtyttären kamarissa. Kartano on ollut
vuodesta 1698 lähtien Adlercreutzien sukutila. Mainio opastus antoi pohdittavaksi vähintäänkin
yhden kysymyksen: onko seinällä riippuvassa Thomas Adlercreutzin muotokuvassa näköisyyttä
Aleksis Kiven muotokuvaan verrattaessa?
 
  

 Sjundbyn linna kohoaa komeana joen törmällä.

Maastokohteina olivat Krejansbergetin pronssikautinen röykkiökalmisto Siuntiossa ja
Ekebergan rautakautinen kalmisto. Krejansberget kohoaa korkealle ja näkymät ovat
hienot Kyrkån laaksoon. Lämpö helli matkalaisia, joten hiki tuli kivutessa Krejansbergetille.
Kalmisto ei jättänyt kylmäksi, fyysisesti tai henkisesti. Suitian kartanon läheisyydessä
olevasta Ekebergan kalmistosta oli suora näkymä Krejansbergetiin. Missä vesi on
lainehtinut pronssi- ja rautakaudella, sitä voi arvailla mielikuvissaan.
 
  

 Näkymä Krejansbergetiltä laaksoon.

Viimeinen kohde oli Lohjan Pyhän Laurin kirkko. Lohjan kirkko kilpailee Hattulan Pyhän Ristin
kirkon kanssa värikkäimmän ja tarinallisimman kirkon paikasta. Kolmilaivainen kirkko kohoaa
jylhästi ylöspäin tähti- ja ristiholvien kannattelemana. Kirkon paanukatto on huiman korkea,
ja vaikuttava näky. Äskettäin tervattu paanukatto antoi myös tuoksuvia elämyksiä. Kirkko luo
tunnelman aikahypystä keskiaikaan.
 
  

Retkeläiset palaavat Lohjan kirkolta tyytyväisinä bussille.

Kiitos kaikille osallistujille, järjestäjille ja Eero Siljanderille aina kiinnostavista kohdeopastuksista! 

Raportoi Marjo 

Vanajaveden kierros 15.4.2018

Sarsa tutustui sunnuntaina 15.4.2018 Vanajaveden ympäristöön. Osallistujia retkeen 

oli 16 aikuista ja kaksi lasta. Lähdimme matkaan Voipaalan kartanon kahvilasta, joka 

on Rapolan linnavuoren kupeessa. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Sääksmäen 

kirkon luona oleva kuppikivi. 

Sääksmäen kuppikivi. Kuppikivelle oli uhrattu 10 sentin kolikko.

Sääksmäen kirkolta lähdimme ajelemaan Huittulan kautta katsomaan Ritvalan 

vainioita tai oikeammin Ritvalan Raittinristiä. Eveliina Heinonen kertoi meille Ritvalan

helkajuhla-perinteestä. Matkalla Ritvalaan ohitimme Huittulassa olevan Kiiliän ja 

Ritvalan Toppolanmäen kalmistot.

Matka jatkui Mälkiäisten Illaankivelle tai Näkkäkivelle, joka on kookas siirtolohkare. 

Lohkareen päällä on 16 kuppia. Retkeläisistä osa uskaltautui lohkareen päälle ja 

kyllä kuulemma sieltä lehtikatteen alta löytyi myös kuppeja. Mälkiäinen sijaitsee 

vanhan Tyrvännön, nykyisen Hattulan puolella. 

Mälkiäisten Illaankivi.

Mälkiäisten Illaankiven jälkeinen kohde oli Haukilan kartano. Metallinetsijäryhmä löysi 

viikinkiaikaisen miekan kartanon mailta vuonna 2016 Ylen Menneisyyden metsästäjät

 -ohjelman yhteydessä. Miekkaa oli esitelty myös Pirkanmaan alta -seminaarissa

lauantaina 14.4. Tanja Ranta kertoi Haukilassa arkeologien kaivauslöydöistä ja
tutkimustuloksista Ulla Moilasen esitelmän pohjalta. 

Tarinointia Haukilan polttokalmiston juurella

Haukilasta siirryimme Retulansaareen. Retulansaaren Myllymäellä söimme eväitä ja 

Eero Siljander Päijät-Hämeen tutkimusseurasta kertoi Retulansaaresta, joka on vaikut-
tavan laaja muinaisjäännösalue. Saarella on kolmattasataa kiven- ja maansekaista 

kumparetta, joista suurin osa on rautakautisia röykkiöitä, 13-14 kuppikiveä, mahdollinen
polttokenttäkalmisto sekä kaksi mahdollista rakennusjäännöstä. Aurinko paistoi, eikä
tunnelma olisi voinut olla mahtavampi!

Eero Siljander Retulansaaren Myllymäellä

Seuraava kohde oli Tyrvännön kivinen sakasti Lepaalla. Ensimmäisen kirkon uskotaan 

nousseen Lepaan mäelle jo 1200-luvulla. Kansan suussa kulki väittämä, että Lepaan 

kirkko oli maan vanhimpia, yhtä vanha kuin Hämeen linna ja Hattulan kirkko. Vaikuttaa 

siltä, että Tyrväntö on liitetty kappelina Hattulan seurakuntaan 1330-luvulla, kun on
koottu yhteen voimia nykyisen Hattulan Pyhän ristin tiilikirkon rakentamiseksi. Lepaan
opiston pihapiirin reunamilla sijaitsee nykyään harmaakivinen, pieni sakaristo, joka on
ilmeisesti 1400-luvun jälkipuoliskolta tai 1500-luvun alusta. Sakaristoon on liittynyt
puinen kirkkohuone. Kivisakaristoon liittynyt puukirkko purettiin mahdollisesti kesällä
1799. Kivisen sakastin vieressä on komea mamsellimylly. 

Lepaan mamsellimylly

Lepaalta kuljimme katsomaan Lahdentaan Kirkkovalkaman miekanhiontakiveä, ja 

seuraavaksi tutustuimme Suotaalan Anttilan miekanhiontakiveen. Eli jopa kaksi erittäin 

harvinaista kohdetta oli matkallamme. Suotaalassa kohteena oli lisäksi Antialanniemen

rautakautiset röykkiöt ja ns. kivinen tie, jonka käyttötarkoitus on epäselvä. Löysimme 

Antialanniemen kivisen tien maanomistajan Kimmo Mattilan opastuksella.  

Keskustelua muinaismuistoalueen maisemanhoidosta. Kuvassa Kimmo Mattila.

Päivän viimeinen kohde oli Jutikkala. Jutikkalan kartanon lähes pihapiirissä sijaitsee 

useita kalmistoalueita. Näyttävin niistä on Kokkomäki, pihasta näkyvän pellon laidassa
oli noin 40 x 17 metrin kumpare, jonka päällä on hautauksia kansainvaellusajan poltto-
haudoista viikinkiajan ruumishautoihin.

Jutikkalan Kokkomäen kalmistoalue.

Raportoi retkiväki, joka palasi kotiin väsyneenä, posket isosta aurinkoannoksesta
punoittaen mutta ah niin tyytyväisenä.