Yläneen Kappelniitty

Kappelniityn muinaismuistoalue sijaitsee Varsinais-Suomen pohjoisosassa Yläneellä, joka nykyään kuuluu Pöytyän kuntaan. Yläne sijaitsee Säkylän Pyhäjärven eteläpuolella. Paikalle pääsee parhaiten omalla autolla, mutta julkisten kulkuvälineiden hyödyntäminen on myös mahdollista, sillä mm. Turusta, Loimaalta ja Eurasta lähtevät bussit pysähtyvät Yläneellä. Kohde on aivan Haverintien länsipuolella (navigaattoriin osoitteeksi esimerkiksi Haverintie 30) vastapäätä komeaa punaiseksi maalattua työväentaloa. Tienpiennar on sen verran leveä, että auton voi pysäyttää siihen jalkautumisen ajaksi.

Arkeologisten tutkimuksien mukaan Kappelniityn alueella on rautakaudelle ja keskiajalle ajoittuva asuinpaikka ja mm. röykkiöitä ja muinaispeltoja. Muinaispellosta löytyneestä ohranjyvästä ja pölkkyvehnänjyvästä tehdyn ajoituksen mukaan pelto on ollut käytössä merovingi- ja viikinkiajan taitteessa. Lisäksi perimätiedon mukaan paikalla on sijainnut Yläneen varhaisin kirkonpaikka. Ensimmäinen maininta Yläneen kappelista on vuodelta 1432.  Arkeologisissa tutkimuksissa on paikannettu toisesta päästä avoimen suorakaiteen muotoinen kivirakenne, joka on mahdollisesti kirkkoaita. Paikalla mahdollisesti sijainneesta kirkosta ei ole kuitenkaan saatu suoria arkeologisia todisteita, vaan oletus kirkonpaikasta perustuu alueen nimeen. Muinaismuistoalue on melko laaja, 3,5 hehtaaria, ja sieltä on hyvät näkymät Yläneenjoelle. Alueella sijaitsee myös lähde.

 

Vierailimme Kappelniitun muinaismuistoalueella huhtikuussa 2021, jolloin osa kivirakenteista oli selvästi nähtävillä. Paikalla oli Museoviraston pystyttämä taulu, jossa kuvattiin alueen arkeologisia kaivauksia ja niiden yhteydessä tehtyjä löytöjä.

Hedeby

Dannevirkeltä matka jatkui kohti Hedebytä. Hedeby (saks. Haithabu, varhaisin skandinaavinen muoto Heiðabýr) oli merkittävä viikinkiaikainen kaupunki. Se sijaitsi Itämeren lahden pohjukassa Jyllannin niemimaan itäreunalla lähellä niemimaan kapeinta kohtaa. Paikka sijaitsee nykyisin Saksan alueella Schleswig-Holsteinin osavaltiossa nykyisen Schlei-vuonon pohjukassa. Alue on vielä nykyäänkin hyvin maaseutumainen.

Näkymä Hedebystä luoteeseen.

Hedebyn ympäristöstä on löydetty useita riimukiviä. Osa niistä on esillä Hedebyn ja Schlewigin museossa, osa on yhä alkuperäisellä paikallaan.

Riimukivi.

Wikipedian mukaan Hedebyn kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran frankkilaisessa Einhardin kronikassa vuonna 804. Se lienee kuitenkin perustettu jo noin vuoden 770 tienoilla. Itse Hedebyn kaupunkia ympäröi 1,3 km pitkä maavalli, joka liittyy Dannevirken puolustusvalliin.

Hedebytä ympyröivä maavalli on nykyään noin 10 - 15 m korkuinen.

 
Kukoistusaikanaan Hedeby oli merkittävä kauppapaikka ja yksi Pohjoismaiden tärkeimmistä kaupungeista. Se sijaitsi senaikuisen kristityn ja pakanallisen maailman rajalla. Tiettävästi sinne rakennettiin myös kirkko, jonne ei kuitenkaan saanut laittaa kelloa, ettei kaupungin elämä häiriintyisi.

Elämän keskus oli vahvasti suojattu satama, joka oli täynnä pitkälle veden päälle ulottuvia laitureita. Asujaimisto oli jakaantunut eri kortteleihin muun muassa varakkuuden ja ammatin mukaan. Köyhimmät asuivat kaukana satamasta alueilla. Osa kaupungin asukkaista myös haudattiin maavallin sisällä sijainneisiin kalmistoihin, mutta kalmistoja on lähiseuduilla muitakin.

Strategisesti tärkeässä paikassa sijainnut kaupunki houkutteli naapureita hyökkäämään useasti. Itäpuolella asuneet vendit polttivat kaupungin lopulta vuonna 1066 poroksi niin, että asutus päätettiin siirtää nykyisen Schleswigin tienoille.

Hedebyn maavallin sisälle on ennallistettu ryhmä rakennuksia arkeologisten kaivausten perusteella. Museolta vallin sisälle johti 1-2 kilometrin kävelyreitti päällystämätöntä, mutta melko tasaista tietä. Kukoistusaikana kaupungin halki virtasi mereen joki, jonka uomasta myöhemmin kaivetuista esineistä ja kerrostumista on saatu paljon tietoa kaupungin historiasta. Alapuolella Hedebyn nykyistä maisemaa.

Talojen takana avautuu vuono ja sataman paikka.

Talojen rakenne noudattaa Hedebyn taloissa käytettyä alkuperäistä rakennustekniikkaa - seinät on rakennettu pystyparrujen väliin punotuista oksista ja punos on päällystetty savella. Katot ovat ruokokattoja. Talojen lattiat ovat maapohjaisia, ja pihaa kuopsuttelivat käyntihetkellä kanat.

Talon ennallistus.

Hedebyn historiaa valottaa tarkemmin Hedebyn museo. Maisemaan kauniisti sulautuvassa museossa on näytteillä runsaasti Hedebystä kaivettua esineistöä. Museo on suunniteltu esteettömäksi, ja kahvilasta sai maukkaan lounaan.

Monet esineistä ovat peräisin entisen sataman kohdalta, joka kaivausaikana on ollut kuivaa maata. Näytteillä on muun muassa joltakulta kävijältä laiturin lautojen välistä veteen tipahtanut kukkaro. Vaikuttavin esine on viikinkilaiva.

Museon venehalli.

Hedeby on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde, johon tutustumiseen kannattaa varata useita tunteja.

Raportoivat Tanja ja Jussi

Dannevirke

Teimme matkan Saksan ja Tanskan rajalle Dannevirkeen, Hedebyhyn ja Schleswigiin vuokra-autolla Bremenistä käsin syyskuussa. Ajankohta oli hyvä, sillä sää oli vielä kesäisen lämmin, mutta museoissa ja Hedebyssä ei ollut tungosta. 

Matkan alussa pysähdyimme Dannevirkellä, muinaisella puolustusvallilla, jonka rakennustyöt alkoivat tiettävästi vuonna 808. Sen oli määrä suojella tanskalaisia frankkien hyökkäyksiltä. Se alkoi Hedebyn kaupungista ja jatkui Hollingstedtiin saakka.Vallin läpi pääsi porteista, joilla kauppiaiden ja muiden matkaajien kulkua säädeltiin. Hedebyn läheltä kulki muun muassa tärkeän kauppatie, Hærvejen eli Ochsenweg. Se ulottui Saksan Wedelistä Jyllannin länsirannikolla sijaitsevaan Viborgiin.

Kuvassa tanskalaisten turvana toiminutta uudempaa, tiilestä muurattua Dannevirke-vallia Dannevirke-museon läheisyydessä.

Dannevirkeä esittelee tarkemmin pieni Dannevirke-museo, jossa esitellään mm. vallin läheisyydestä kaivettua esineistöä ja alueen myöhempää historiaa. Seutu on aina ollut tanskalaisten ja saksalaisten kiistakapulana.

Museon läheisellä vallin osuudella oli parhaillaan meneillään arkeologiset kaivaukset, joihin osallistui sekä saksalaisia etä tanskalaisia arkeologeja. Valli tarjoaa yhä yllätyksiä, sillä nytkin vallista oli paljastunut aiemmin tuntematon portti.

Dannevirke-vallia ympäröi museon paikkeilla kaunis saksalainen maaseutu. Paikka on merkittävä myös historiallisesti, sillä tanskalaiset ja preussilaiset ottivat siellä yhteen vuonna 1864. Alla olevan kuvan entisöidyt puolustusvarustukset ovat peräisin tältä ajalta.

Raportoivat Jussi ja Tanja