Kuolema kutsuu tanssiin Inkoon kirkossa

Inkoon kirkkoon on maalattu Suomen ja myös Ruotsin keskiaikaisissa kirkoissa ainutlaatuinen kuolemantanssisarja. Maalauksessa kuolema luurankojen muodossa johdattaa eri säätyihin kuuluvia ihmisiä kohti itää ja viimeistä tanssia. Pohjoismaista vastaava maalaus tunnetaan vain muutamasta Tanskan ja Etelä-Ruotsin kirkosta.

Inkoon seurakunta ja keskiaikainen kivikirkko

Inkoon seurakunta on oletettavasti perustettu jo 1200-luvun alkupuolella, jolloin myös Inkoon kirkon rakentaminen on Inkoon seurakunnan mukaan aloitettu. Kirkkoa on laajennettu tämän jälkeen kahdessa eri vaiheessa laajennusten ajoittuessa aina 1500-luvun alkupuoliskolle saakka. Inkoon keskiaikainen kivikirkko on pyhitetty Pyhälle Nikolaukselle, joka on merenkulkijoiden, kauppiaiden, katuvien varkaiden sekä Kreikan, Venäjän ja Serbian suojelupyhimys. Uudenmaan keskiaikaisista kirkoista Inkoon kirkko onkin sijoitettu poikkeuksellisesti lähelle merenrantaa ja laivaväyliä. Tallinnassa 6.12.1335 päivätyllä kauppakirjalla Padisen luostari ja sen apotti ostivat laajat maa-alueet Inkoosta, Kirkkonummellta ja Pohjasta. Kirkon opasvihon mukaan onkin syytä olettaa, että virolaisella sistersiläisluostarilla oli Inkoossa kartano ja maatalo.

Markus Hiekkasen mukaan Inkoon kirkko on rakennettu kolmessa vaiheessa: Ensimmäiseen rakennusvaiheeseen kuului pieni runkohuone ja siihen mahdollisesti samanaikaisesti liitetty kuorirakennus. Toisessa vaiheessa kuoriosaa jatkettiin itään aina nykyiseen itäseinään saakka. Kolmannessa vaiheessa rakennusta laajennettiin siten, että siitä tuli Suomen toiseksi pisin keskiaikainen pitäjänkirkko (Hiekkanen 2014: Suomen keskiajan kivikirkot). 

Kalkkimaalaukset

Keskiaikaiset ja osin 1700-luvun kalkkimaalaukset ovat kattaneet aikoinaan lähes kaikki seinät ja holvaukset. Myöhemmin maalaukset kalkittiin piiloon reformaation vaatimusten mukaisesti, vain kuolemantanssi, kaksi vihkiristiä ja vaakuna jätettiin näkyviin (Hiekkanen 2014: Suomen keskiajan kivikirkot). Yhdessä kuorin maalauksista Eeva luodaan ja Jumala yhdistää Adamin ja Eevan (alla).

Ehdottomasti mielenkiintoisin ja kuuluisin maalaus on keskiaikaista pääportaalia ja kastepaikkaa vastapäätä oleva maalaus: kuolemantanssi. Maalaus on toteutettu mitä ilmeisimmin sen jälkeen, kun tanskalaiset hävittivät kirkon vuonna 1509, sillä kirkon vihkimisen yhteydessä maalattu vihkiristi on ollut peitossa eikä sitä ole huomioitu kuolemantanssin maalauksessa. 

Inkoon kuolemantanssi on lyhennelmä pisimmistä maalauksista, joissa saattoi olla useita kymmeniä tanssijoita. Sitä paljon vanhempia kuolemantanssin versioita löytyy mm. Ranskasta ja Saksasta. Useissa eurooppalaisissa maalauksissa maalausta selittävät tekstit, mutta Inkoossa näitä ei ole.

Kuorin holveissa on runsaasti köynnösornamentiikkaa ja erilaisia ristikuvioita (Hiekkanen 2014: Suomen keskiajan kivikirkot). Kuorin on erottanut kuoriaita, joka on mahdollisesti sijainnut ensimmäisen pilarin kohdalla.

Triumfikrusifiksi on 1300-luvun lopulta, ja se on sijoitettu kuori-ikkunoiden väliin.

- Jussi

Yläneen Kappelniitty

Kappelniityn muinaismuistoalue sijaitsee Varsinais-Suomen pohjoisosassa Yläneellä, joka nykyään kuuluu Pöytyän kuntaan. Yläne sijaitsee Säkylän Pyhäjärven eteläpuolella. Paikalle pääsee parhaiten omalla autolla, mutta julkisten kulkuvälineiden hyödyntäminen on myös mahdollista, sillä mm. Turusta, Loimaalta ja Eurasta lähtevät bussit pysähtyvät Yläneellä. Kohde on aivan Haverintien länsipuolella (navigaattoriin osoitteeksi esimerkiksi Haverintie 30) vastapäätä komeaa punaiseksi maalattua työväentaloa. Tienpiennar on sen verran leveä, että auton voi pysäyttää siihen jalkautumisen ajaksi.

Arkeologisten tutkimuksien mukaan Kappelniityn alueella on rautakaudelle ja keskiajalle ajoittuva asuinpaikka ja mm. röykkiöitä ja muinaispeltoja. Muinaispellosta löytyneestä ohranjyvästä ja pölkkyvehnänjyvästä tehdyn ajoituksen mukaan pelto on ollut käytössä merovingi- ja viikinkiajan taitteessa. Lisäksi perimätiedon mukaan paikalla on sijainnut Yläneen varhaisin kirkonpaikka. Ensimmäinen maininta Yläneen kappelista on vuodelta 1432.  Arkeologisissa tutkimuksissa on paikannettu toisesta päästä avoimen suorakaiteen muotoinen kivirakenne, joka on mahdollisesti kirkkoaita. Paikalla mahdollisesti sijainneesta kirkosta ei ole kuitenkaan saatu suoria arkeologisia todisteita, vaan oletus kirkonpaikasta perustuu alueen nimeen. Muinaismuistoalue on melko laaja, 3,5 hehtaaria, ja sieltä on hyvät näkymät Yläneenjoelle. Alueella sijaitsee myös lähde.

 

Vierailimme Kappelniitun muinaismuistoalueella huhtikuussa 2021, jolloin osa kivirakenteista oli selvästi nähtävillä. Paikalla oli Museoviraston pystyttämä taulu, jossa kuvattiin alueen arkeologisia kaivauksia ja niiden yhteydessä tehtyjä löytöjä.

Hiidenmaa parissa päivässä

Hiidenmaalla on niukasti arkeologisia kohteita verrattuna esimerkiksi Saarenmaahan. Tämän vuoksi jopa intomielinen arkeologian harrastaja voi hyvin mielin rentoutua ja levätä Hiidenmaalla ilman pakkotahtista kohteiden kiertämistä. Jotain mielenkiintoista tarttuu kuitenkin matkailijan kameraan, kun saaren kiertää ilman ennakkosuunnitelmia ja bongailee nähtävyyksiä ns. luonnonmenetelmällä.

Kärdla

Hiidenmaan ainoasta kaupungista löytyy satunnaiselle matkailijalle hotellitason majoitusta. Muu majoitus Hiidenmaalla on lähinnä puhkemaja- & leirintäaluetyyppistä. Kärdla tarjoaa myös mukavia ravintoloita ja kahviloita, erityisesti tässä voi mainita mainion Wabrik-ravintolan.

Pikaiselle Hiidenmaan matkalle sopii hyvin piipahdus Hiidenmaan museossa, joka sijaitsee osoitteessa Vabrikuväljak 8. Museo esittelee kotiseutuhenkisesti Hiidenmaan historiaa painopisteen ollessa 1900-luvun tapahtumissa. Mukavana yksityiskohtana on yhdessä huoneessa esitetty 50-luvun koululuokka. Koulunkäynnin haasteet ovat olleet hyvin käytännönläheisiä myös silloin.

Kõpu

Kõpussa Mägipen kylässä on seissyt majakka jo vuodesta 1519 (tai 1540). Majakka toimi aluksi vain päivisin ohjaten Hansa-liiton kauppa-aluksia Hiidenmaan matalikkojen ohitse.

Majakkaa on sittemmin korotettu, ja nykyisin sinne voi kivuta ihastelemaan huipulta avautuvaa maisemaa.

Kõpun lähellä Ülendissa piti kartan mukaan olla sekä pronssikautinen asuinpaikka että rautakautinen kalmisto, mutta etsinnöistä huolimatta paikka jäi löytymättä. Ülendistä löytyi kuitenkin hiisi eli lehmus, joka on Viron tunnetuin uhripuu. Kirjallisten lähteiden mukaan Ülendi on Hiidenmaan vanhinta asuinaluetta, arkeologiset tutkimukset vuodelta 1994 osoittivat, että seudulla on asuttu (tilapäisesti) jo 7800 vuotta sitten.

Käina

Käinan kirkonrauniot ovat aivan Käinan keskustassa. Kirkko on rakennettu Saarenmaan-Läänenmaan piispan Johannes II Orgaksen toimesta vuosien 1492-1515 aikana. Samalla paikalla on sijainnut puukirkko ilmeisesti jo 1200-luvulla.

Pühalepa

Hiidenmaan vanhin toiminnassa oleva kirkko löytyy Pühalepan kunnasta. Pyhälle Laurentiukselle pyhitetty kirkko on rakennettu Saksalaisen ritarikunnan hallinnoimalle alueelle jo vuosien 1261-1265 aikana. Liivinmaan sodissa 1500-luvulla kirkko tuhottiin täysin, mutta 1600-luvulla se toimi taas luterilaisen seurakunnan käytössä kunnostettuna. Kirkko on kuitenkin remontoitu niin "moderniksi", ettemme viitsineet ottaa siitä edes kuvaa.

Pühalepasta löytyy myös suurista kivistä koottu röykkiö (tarinoiden mukaan svealaisen kuninkaan Ingvarin hauta), joka ei kuitenkaan kirjallisten lähteiden mukaan ole arkeologinen kohde, vaan se on koottu historiallisella ajalla.

Mantereella sen sijaan kävimme tutustumassa 1200-luvulta peräisin olevaan Ridalan kirkkoon, joka oli säilyttänyt paljon alkuperäisiä piirteitään. Kirkko ei ollut avoinna, joten sitä piti ihastella ulkoa käsin. Alla näytteeksi pari kuvaa siitä.

Raportoi JR.