Talven taikaa - Āraiši Latviassa

Talvi kuluu arkeologian harrastalta yleensä kirjojen tai museoiden parissa. Tämä juttu osoittaa, että myös keskitalvella voi löytää mielenkiintoisia arkeologisia kohteita ja varsin läheltä.

Āraiši Latviassa on myöhäisrautakautinen järviasuinpaikka. Se oli rakennettu matalalle saarelle, joka ainakin keväisin jäi veden alle. Latviasta tunnetaan samanlaisia kohteita useita, joista vain Āraiši on rekonstruoitu. 

Latvialaisissa kansantarinoissa oli kerrottu maahan sataneiden lentävien järvien alle jääneistä kylistä. Veden ollessa kirkasta tietyillä seuduilla järvien pohjasta saattoi erottaa asumusten jäännöksiä, ja pohjasta nousseita puita takertui ajoittain kalastajien verkkohin. Tarinoiden todellisuuspohja alkoi kuitenkin varmistua vasta 1950-luvun lopulla, kun sukellusvälineiden kehitys teki mahdolliseksi järvien pohjien tutkimisen. Latviassa kartoitettiin Sveitsin ja Saksan järviasuinpaikkojen löytöjen innoittamana vuosina 1959-64 pitkälti kaikkiaan 103 järveä, joista kymmenestä löydettiin merkkejä varhaisista latgallialaisten asumuksista. Āraišissa tehtiin perusteelliset kaivaukset 1960-1970-luvuilla.

Āraišin arkeologinen puisto, jossa rekonstruktion lisäksi on nähtävissä mm. Liivinmaan ritarikunnan linnanrauniot 1200-1600-luvulta, sijaitsee 80 km Riiasta koilliseen, Pärnusta matkaa kertyy noin 160 km ja Tartosta noin 170 km. Kohde sijaitsee mäkisellä, talvellakin varsin viehättävällä seudulla. Alue on auki talvisinkin osan viikkoa (ke-su), ja pääsymaksu on aikuiselta ruhtinaalliset 2 euroa. Tunkua ei näin pikku pakkasella ollut, ja alueen hoitaja vaikutti ilahtuneelta seurasta ja intoutui neuvomaan myös tien läheiselle pittoreskille tuulimyllylle. Alue on sinänsä helppokulkuinen, mutta kohteille on joitakin portaita ja pyöröhirsien päällä kävely ei ole liukkaalla keleillä kovin helppoa.

Yhteen avoinna olleista rakennuksista oli tehty uuni maapohjalle, toinen taas
oli sisustettu mehiläishoitajan taloksi.

Taiteilijan näkemys rautakauden lopun kylästä.

Rakojen tiivistämiseen oli käytetty ruokoa, ja katon aluskatteena oli tuohilevyjä
ja päällisenä turvetta.

Suomalaisista tutun näköisten nurkkasalvosten lisäksi seiniä oli liitetty toisiinsa
muillakin tekniikoilla ja tuettu pystypaaluilla.

Tutustuimme kohteeseen 21.12.2018, Jussi ja Tanja

Hiidenmaa parissa päivässä

Hiidenmaalla on niukasti arkeologisia kohteita verrattuna esimerkiksi Saarenmaahan. Tämän vuoksi jopa intomielinen arkeologian harrastaja voi hyvin mielin rentoutua ja levätä Hiidenmaalla ilman pakkotahtista kohteiden kiertämistä. Jotain mielenkiintoista tarttuu kuitenkin matkailijan kameraan, kun saaren kiertää ilman ennakkosuunnitelmia ja bongailee nähtävyyksiä ns. luonnonmenetelmällä.

Kärdla

Hiidenmaan ainoasta kaupungista löytyy satunnaiselle matkailijalle hotellitason majoitusta. Muu majoitus Hiidenmaalla on lähinnä puhkemaja- & leirintäaluetyyppistä. Kärdla tarjoaa myös mukavia ravintoloita ja kahviloita, erityisesti tässä voi mainita mainion Wabrik-ravintolan.

Pikaiselle Hiidenmaan matkalle sopii hyvin piipahdus Hiidenmaan museossa, joka sijaitsee osoitteessa Vabrikuväljak 8. Museo esittelee kotiseutuhenkisesti Hiidenmaan historiaa painopisteen ollessa 1900-luvun tapahtumissa. Mukavana yksityiskohtana on yhdessä huoneessa esitetty 50-luvun koululuokka. Koulunkäynnin haasteet ovat olleet hyvin käytännönläheisiä myös silloin.

Kõpu

Kõpussa Mägipen kylässä on seissyt majakka jo vuodesta 1519 (tai 1540). Majakka toimi aluksi vain päivisin ohjaten Hansa-liiton kauppa-aluksia Hiidenmaan matalikkojen ohitse.

Majakkaa on sittemmin korotettu, ja nykyisin sinne voi kivuta ihastelemaan huipulta avautuvaa maisemaa.

Kõpun lähellä Ülendissa piti kartan mukaan olla sekä pronssikautinen asuinpaikka että rautakautinen kalmisto, mutta etsinnöistä huolimatta paikka jäi löytymättä. Ülendistä löytyi kuitenkin hiisi eli lehmus, joka on Viron tunnetuin uhripuu. Kirjallisten lähteiden mukaan Ülendi on Hiidenmaan vanhinta asuinaluetta, arkeologiset tutkimukset vuodelta 1994 osoittivat, että seudulla on asuttu (tilapäisesti) jo 7800 vuotta sitten.

Käina

Käinan kirkonrauniot ovat aivan Käinan keskustassa. Kirkko on rakennettu Saarenmaan-Läänenmaan piispan Johannes II Orgaksen toimesta vuosien 1492-1515 aikana. Samalla paikalla on sijainnut puukirkko ilmeisesti jo 1200-luvulla.

Pühalepa

Hiidenmaan vanhin toiminnassa oleva kirkko löytyy Pühalepan kunnasta. Pyhälle Laurentiukselle pyhitetty kirkko on rakennettu Saksalaisen ritarikunnan hallinnoimalle alueelle jo vuosien 1261-1265 aikana. Liivinmaan sodissa 1500-luvulla kirkko tuhottiin täysin, mutta 1600-luvulla se toimi taas luterilaisen seurakunnan käytössä kunnostettuna. Kirkko on kuitenkin remontoitu niin "moderniksi", ettemme viitsineet ottaa siitä edes kuvaa.

Pühalepasta löytyy myös suurista kivistä koottu röykkiö (tarinoiden mukaan svealaisen kuninkaan Ingvarin hauta), joka ei kuitenkaan kirjallisten lähteiden mukaan ole arkeologinen kohde, vaan se on koottu historiallisella ajalla.

Mantereella sen sijaan kävimme tutustumassa 1200-luvulta peräisin olevaan Ridalan kirkkoon, joka oli säilyttänyt paljon alkuperäisiä piirteitään. Kirkko ei ollut avoinna, joten sitä piti ihastella ulkoa käsin. Alla näytteeksi pari kuvaa siitä.

Raportoi JR.

Narva

Rakverestä on Narvaan reilu sata kilometriä matkaa. Lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan E20-tietä, joka on melko suoraa ja hyväkuntoista. Poikkesimme tieltä Purtsen kohdalla vasemmalle kohti rannikkoa ja kävimme katsastamassa 1500-luvulta peräisin olevan Purtsen vasallilinnan ulkoapäin. Kellonajasta ja vuodenajasta johtuen paikka näytti hyvin hiljaiselta.

Purtsesta jatkoimme taas Narvaan päin. Narvan kaupungin lähetessä tie muuttui töyssyiseksi. Vaikutti siltä, että tie oli jokin aika sitten kaivettu auki noin 100 metrin välein viemäri- tai muiden töiden vuoksi. Rakennuskanta oli kaupungin laitamilla ehtaa neuvostoliittolaista - ja luultavasti viimeksi remontoitukin viimeksi neuvostoaikana. Päämääränämme oli kuitenkin aivan Narvajoen rannalla Venäjän rajalla sijaitseva Hermannin linnaksikin kutsuttu Narvan linna, joka on tiettävästi Viron parhaiten säilynyt linna. Se on perustettu 1270-luvulla Tanskan kuninkaan edustajan asuinpaikaksi. Narvajoen toisella puolella sijaitsee Iivana III:n 1400-luvun lopulla rakennuttama Iivananlinna eli viroksi Jaanilinna linnus. Narvan linnaan löysi helposti, kun seurasi Venäjälle osoittavia kylttejä. Ennen raja-asemaa oli aukio, johon auton pystyi jättämään. Pysäköinti oli maksullinen. Linnanpihalla limittyivät historian eri kaudet, kun keskiaikaisten rakennusten välissä suuntaa viittoo itse Lenin.

Narvan linnan silmiinpistävin osa oli 51 metriä korkea Pitkän Hermannin torni, jonne kannatti kiivetä tukalan jyrkistä ja kapeista portaista huolimatta, sillä näkymät sekä Viro että Venäjän puolelle olivat huikeat. Tornin yläosaa kiertävä puinen parvi tosin jäi korkeanpaikan kammoiselta katsastamatta, kun sen lattialankkujen välistä näkyi myös suoraan alaspäin linnanpihalle. Alakerroksissa oli Narvan kaupungin ja linnan historiaa ja tietysti myös Narvan taistelua käsitteleviä näyttelyhuoneita. Linnassa vierähtää helposti parikin tuntia. Linnaa kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös ylempää Narvajoen juoksulta, sillä näkymässä on taikaa: kaksi vanhaa linnoitusta nököttävät toisiaan vasten joen eri puolilla.

Linna oli auki joka päivä klo 10-18. Talvikaudella pääsymaksu oli vain 3 euroa, kesällä sesonkiaikana maksu on kaksinkertainen, mutta linnanpihalla on silloin paljon enemmän toimintaa, muun muassa käsityönäytöksiä ja myyntikojuja. Linna on hyvin vaikeakulkuinen ja jopa lipunmyyntiin, näyttelysaleihin ja vessoihin pääseminen edellyttää portaiden nousemista ja kynnysten ylittämistä.

Rajan läheisyys (rajanylityspaikka on aivan linnan vieressä) tekee Narvasta rauhattoman ja liikenteeltään tukkoisen. Mekään emme viihtyneet siellä pitempään vaan lähdimme ajamaan pitkin Narvajoen alajuoksua Narva-Joensuuta kohti. Alueella on tehty viime vuosina arkeologisia kaivauksia muun muassa nuorakeraamisella asuinpaikalla, ja niihin on osallistunut suomalaisiakin harrastajia. Me emme lähteneet etsimään kaivauspaikkoja, sillä tie näytti jo sellaiselta: päällysteessä ja tiessä oli isoja aukkoja, joita kiertelimme, ja vauhti oli pakostakin hiljainen. Maisemia ehti katsella hyvin. Narva-Joensuussa nautitun lounaan jälkeen lähdimme ajamaan taas kohti länttä.

Matkalla kävimme muun muassa Kiviõlissä. Kivijätteestä oli rakennettu muun muassa Baltian korkein tekomäki. Lunta ei tosin ollut, mutta mäellä kökötti hiihtohissejä ja rinnevaloja. Palavan kiven alueen maisemat näyttävät ajoittain lohduttomilta, ja lohduttomuutta korosti jotenkin vielä mielikuva upeista keskiaikaisista linnoista, jotka olimme juuri nähneet.

Rakvere ja Kunda

Matka jatkui Rebalasta kohti Rakverea, joka sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Tallinnasta itään, suurin piirtein Tallinnan ja Narvan puolessa välissä. Tie Rakvereen jatkui hyväkuntoisena moottoritienä Haljalaan saakka, jonka jälkeen tie muuttui kaksikaistaiseksi maantieksi.

Rakvere on Viron viidenneksi suurin kaupunki, josta on Suomenlahden rannikolle matkaa noin parikymmentä kilometriä. Kaupungin suurin nähtävyys on linnamäellä (Vallimägi) sijaitseva keskiaikainen linnoitus ja suurikokoinen alkuhärkää, Tarvasta, esittävä patsas.

Olimme varanneet hotelli Villa Theresan Rakveren keskustan laitamalta noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä historiallisesta keskustasta. Hotelli osoittautui siistiksi ja varsin rauhalliseksi yöpymispaikaksi, jonka ravintolapalveluita emme tällä reissulla testanneet. Rakveren keskustasta löytyi muutama varsin kelvollinen ja kohtuuhintainen ravintola. Esimerkiksi ravintola "Slaavi Köök - 12 kuud" osoitteessa Lai tänav 11 tarjoili erinomaista venäläistä ruokaa hinnalla, johon satunnainen Tallinnan kävijä harvemmin törmää.

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme auton kohti Vallimägeä ja keskiaikaista linnaa. Linna rakennettiin 1200-luvun alkupuolella, ja se räjäytettiin puolalaisten ja lopullisesti ruotsalaisten toimesta 1500-luvun alkupuolella. Itse linna oli kohtalaisessa kunnossa, sillä vain ylin kerros oli täydellisesti tuhoutunut. Valitettavasti linnasta oli kuitenkin tehty kaupallinen tuote, jonka itseisarvona oli linnassa ja linnapihalla järjestetyt erilaiset kaupalliset tapahtumat, kuten jousiammunta ja myyjäiset.

Emme viihtyneet linnassa kovin pitkään, vaan jatkoimme matkaa kohti Kundaa. Tavoitteena oli löytää Kundan läheisyydessä sijaitseva Lammasmägi, jossa on sijainnut kivikautinen asuinpaikka. Paikka on aiemmin ollut saari. Alue löydettiin sattumalta 1800-luvun lopulla, kun Kundan sementtitehdas etsi kalkkikiveä sementin raaka-aineeksi. Joidenkin lähteiden mukaan Lammasmäeltä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa yli 25 000 luusta valmistettua esinettä. Kun myöhemmin muista paikoista löytyi vastaavia mesoliittisen kivikauden luuesineitä, niin nekin laskettiin suurimman löytöpaikan mukaan Kundan kulttuuriin kuuluvaksi.

Kundan keskustasta oli opasteita Lammasmäelle, mutta me suunnistimme paikalle Lammasmäen puhkekeskuksen eli lomakeskuksen opasteiden mukaan jo ennen Kundan keskustaa. Mäki sijaitsi aivan puhkekeskuksen läheisyydessä tien toisella puolella. Paikalla oli opaste, mutta tekstistä ei juuri saanut enää selvää.

Itse Kundan taajama oli kirjaimellisesti harmaa sementtipölystä johtuen. Jos mielenkiintoa riittää, voi tutustua Kundan sementtitehtaan museoon, joka on perustettu 1960-luvulla. Me emme kuitenkaan jääneet pyörimään Kundan tehtaan piippujen lomaan, vaan sen sijaan katsastimme lähellä sijainneen Viru-Nigulan keskiaikaisen kivikirkon. Viru-Nigulan Püha Nikolausen kirkko valmistui 1200-luvulla, ja se on Virumaan vanhin säilynyt kirkko.

Raportoi Jussi